advertisement

Tulevaisuuden oppimisymparistö opiskelijoiden tulkitsemana

57 %
43 %
advertisement
Information about Tulevaisuuden oppimisymparistö opiskelijoiden tulkitsemana
Education

Published on February 25, 2014

Author: JormaEnkenberg

Source: slideshare.net

Description

Tulevaisuuden oppimisympäristö opiskelijoiden tulkitsemana. Liittyy kurssin Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelu ja arviointi suorittamiseen. ks. myös
http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf s. 33
advertisement

Filosofinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖ O p i s k e l i j o i d e n t u l k i t s e m a n a Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelu ja arviointi Syksy 2010 L U E N N O T : Jorma Enkenberg H A R J O I T U K S E T: A n n e l i K i n n a r i n e n Simo Skinnari H e n r i i k k a Va r t i a i n e n

Kannen kuva: Satu Asikainen 2

TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Sisällys Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelu ja arviointi SL 2010 Kurssin ops ........................................................................................................... 4 Tenttitehtävä.......................................................................................................... 5 Tenttitehtävän arvioinnin perusteet................................................................ 7 Luokanopettaja- ja Opeart-opiskelijoiden kuvauksia tulevaisuuden oppimisympäristöstä.......................................................................................... 9 Satu Asikainen, Marjaana Tiihonen, Jenni Valtonen & Joonas Kuosa.......... Maarit Savonniemi, Paula Setälä & Turo Virkki................................................. Veera Meuronen, Iida Kärkkäinen, Markus Suni & Samuel Colliander............. Satu Laine, Teemu Pulkkinen, Katja Tistelgren & Pipsa Turunen...................... Anni Lehkonen, Tiina Lemmetty & Elina Lehtisalo............................................ Netta Leino, Suvi Haapakoski & Mariel Pietarinen............................................. Elviira Ojala, Sanni Lepola & Pilvi Norppa........................................................ Tinna Nuppola, Suvi Pietiläinen & Vuokko Tähkä............................................. Sini Seppälä, Veera Niskanen & Sanna Sanclemente......................................... Julia Rainio, Milla Tolvanen, Sini Valtanen & Anniina Väisänen....................... 10 27 33 38 42 49 54 65 81 90 Kotitalousopettajaopiskelijoiden kuvauksia tulevaisuuden oppimisympäristöstä.......................................................................................... 101 Tiina Ikonen, Katja Uuksulainen & Pirjo Vänskä............................................... 102 Emma Hjort, Paula Miettinen, Milja Nurminen & Marika Pesonen.................. 106 Ida Heikkilä, Heidi Häsä & Susanna Rissanen.................................................... 118 Henriikka Puolitaival, Johanna Kaartinen, Tiina Aikkila & Leila Virmala........ 126 Heli Kemppainen, Henna Vihervuori & Salla Willman...................................... 130 Käsityöopettajaopiskelijoiden kuvauksia tulevaisuuden oppimisympäristöstä.......................................................................................... 143 Hanna Alanen, Paula Kovanen, Piia Kujanpää & Niina Sormunen.................. 144 Sari Hyvärinen, Sini Alakangas, Laura Penttinen & Pauliina Koivisto............... 154 Päivi Holmstedt, Orvokki Kukkonen, Sanna Lindell & Petra Mikkonen............ 159 Opettamisen tulevaisuus.................................................................................... 168 Jorma Enkenberg Kurssikirjallisuus -ja verkkoaineistot............................................................. 177 3

TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Kurssin ops Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelu ja arviointi SL 2010 Tavoite ja sisältö  Erilaisiin opetuksellisia tavoitteita palveleviin opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelun lähestymistapoihin perehtyminen. Opetuksen suunnitteluanalyysiin perehtyminen. Arvioimisen ja suunnittelemisen oppiminen koskien erilaisia oppimisen tavoitteita sekä oppilaita palvelevia oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä. Oppimisen tuloksien arvioimisen oppiminen.  Opintojaksolla käsitellään mm. seuraavia asioita:  • • • • • Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelun erilaisia lähestymistapoja.  Avoimet ja rajatut oppimisympäristöt.  Suunnitteluanalyysi (tarveanalyysi, teknologia-analyysi. kontekstuaalinen analyysi ja tehtäväanalyysi)  Tutkiva oppiminen ja sen suunnittelu: Ongelmakeskeinen opetus, oppipoikakoulutus, ankkuroitu opetus sekä suunnittelemalla oppiminen. Jaettu asiantuntijuus.  Arviointi ja itsearviointi.  Toteutus ja työtavat  Harjoitustehtävien suorittaminen.  Luentojen ja erikseen nimetyn kirjallisuuden tenttiminen ja itsenäinen työskentely.  Kontaktiopetusta 32 t, josta 16 t luentoja ja 16 t harjoituksia;  Osa harjoituksista verkkoympäristössä.  Opetus koulutuksittain eriytyen.  Oppimateriaali ja kirjallisuus  Soveltuvin osin: Sawyer, R. Keith. (toim.) 2006. The Cambridge Handbook of the Learning Sciencies.  Oheiskirjallisuus: Reigeluth, C. M. 1999. Instructional-design Theories and Models. A New Paradigm of Instructional Theory. Aineenopettajakoulutuksessa edellä mainittu kirjallisuus soveltuvin osin sekä opintojakson alussa sovittu muu ainepedagoginen kirjallisuus.  Arviointi  0–5.  4

Tenttitehtavä 9.12 .2010 Yleistä Tehtävä tehdään pienryhmässä. Pienryhmä on se ryhmä, jossa harjoituksetkin on tehty. Mikäli olet aiempina vuosina suorittanut harjoitukset, mutta et tenttiä, sinun on joko liityttävä johonkin olemassaolevaan pienryhmään (huom! maksimikoko 3-4 henkilöä) tai sitten yritettävä löytää muita tenttiintulijoita (tähän mennessä kolme henkilöä on ottanut yhteyttä asiassa) ja muodostaa heidän kanssa oma pienryhmä. Tehtävä tulee tehdä kollaboratiivisesti pienryhmässä. Ratkaisu/vastaus palautetaan tenttitilaisuudessa 9.12.2010 paperiversiona. Jokainen pienryhmä myös valmistautuu esittelemään ratkaisunsa tenttitilaisuudessa. Työskentelyn alussa jokaisen työryhmän on ensimmäisessä tapaamisessa sovittava työskentelysäännöistä (vrt. liitteenä ohje) ja toimitettava ne allekirjoittaneelle välittömästi sopimisen jälkeen sähköpostilla (työryhmän jäsenten nimillä varustettuna. Pienryhmän työskentely voi alkaa heti kun se (sen jäsenet) on saanut sähköpostilla itse tenttitehtävän. Aikaa työskentelylle on varattu vähintään 1, 5 viikkoa. Tenttitehtävä Pienryhmän (tiimin) tehtävänä on laatia kuvaus tulevaisuuden oppimisympäristöstä. Kuvaus voi sisältää tekstiä, kuvia ja piirroksia. Luovaa ratkaisua odotetaan. Tehtävän ratkaisussa tulee hyödyntää seuraavia materiaaleja/kokemuksia: 1. Videoleikkeet (2 kpl): a) Projektioppiminen: http://www.edutopia.org/project-based-learning-overview-video b) Itseorganisoituva oppiminen: http://www.ted.com/talks/sugata_mitra_the_child_driven_ education.html (video on tekstitetty suomeksi - valitse kohdasta subtitles kieleksi Finnish) 2. Luennot (kalvopohjat ja ääninäytteet, jos et ollut aina luennoilla) 3. Etukäteen tenttiin ilmoitettu kirjallisuus https://jorma-enkenberg.wiki.zoho.com/Tentiin-luettava-kirjallisuus.html 4. Harjoituksista ja muualta oppimanne asiaankuuluvat kokemukset 5

TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Ohjeita työskentelysäännöiksi Hyvälle työskentelylle tiimissä on ominaista kaksi asiaa: tehtävä tulee ratkaistuksi ja tiimin jäsenet ovat tyytyväisiä työskentelytapaan, jolla ratkaisu tuotetaan. Työskentelyssä auttaa useimmiten se, että työskentelyyn liittyvistä säännöistä sovitaan heti alussa. Työskentelysäännöissä sovitaan tavallisesti seuraavista asioista: 1. Itse työskentelyyn liittyvät sopimukset: Miten työtä jaetaan työryhmän sisällä? Kuka asettaa deadlinet? Mitä tehdään, jos joku lipeää sovituista aikatauluista? Mitä tehdään, jos jäsenillä on erilaisia käsityksiä lopputuloksen laadusta? Mitä tehdään, jos jäsenillä on erilaisia tapoja työskennnellä? 2. Työryhmän vastuuhenkilöön liittyvät sopimukset: Toimiiko joku työryhmän vastuuhenkilönä? Miten ao. henkilö valitaan? Kierrätetäänkö vastuuta (toivottavaa)? Mitkä ovat vastuuhenkilön vastuut? 3. Viestintään liittyvät sopimukset: Milloin viestitään, mitä viestitään ja millä välineellä sitä toteutetaan (kasvokkain, sähköposti, chat, tekstiviestin esim.)? 4. Tapaamisiin liittyvät sopimukset: Mikä on itsekunkin jäsenen aikataulu? Vastaako joku jäsenistä tapaamisien organisoinnista? Missä ja milloin tapaamiset toteutetaan? Mitä tehdään, jos joku myöhästyy? Mitä tehdään, jos joku ei tule paikalle? 5. Muita sopimuksia: Voivatko jäsenet nauttia kahvia tai syödä kokoontumisien aikana? Mitä tapahtuu, jos joku dominoi keskustelua? Mitä tehdään, jos joku ei ole tyytyväinen työryhmän työskentelyyn? Miten ristiriidat selvitetään? Ja lopuksi. Työryhmätyöskentely onnistuu todennäköisimmin, jos • • • • • työryhmän jäsenet oppivat tuntemaan toisensa ja toistensa vahvuudet, työryhmällä on työskenleyä varten sovitut säännöt, työryhmällä onn vastuuhenkilö, työskentelyn aikana viestintäkanavat pidetään avoinna sekä työryhmä tietää, miten välttää eteentulevia vaikeuksia 6

Tenttitehtävän arvioinnin perusteet Jorma Enkenberg 7

Luokanopettaja- ja Opeart-opiskelijoiden kuvauksia tulevaisuuden oppimisympäristöstä 9

TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖ In aere aedificare -Build (castles) in the air (St. Augustine) Satu Asikainen, Marjaana Tiihonen, Jenni Valtonen & Joonas Kuosa Dialogimuotoinen esitys tulevaisuuden oppimisympäristöstä Dialogi voidaan johtaa kreikan kielen sanoista ”dia” ja ”logos”. Logos tarkoittaa sanan merkitystä (sanan sisältöä tai ideaa), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Siten dia-logos tarkoittaa merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse. Tavoitteenamme on että tässä kirjoituksessa tulevaisuuden visiot tulisivat eläviksi vuoropuhelun kautta, ja niihin liittyvä eri ulottuvuudet löytäisivät ilmaisunsa. Olemme siis valinneet muodoksi dialogin - menneiden aikojen mestareiden ja filosofien esitysmuodon. Dialogin aiheena on tulevaisuuden oppimisympäristön kuvaus - millaisena tulevaisuuden oppimisympäristön visio elää kasvatustieteellisessä tutkimuksessa ja tiedossa, sekä kasvatustieteen opiskelijoiden mielessä - mitä odottaa tulevaisuudessa; mitä tahdomme että siellä odottaisi; mihin pyrimme. Millaisena visio tulevaisuudesta elää meissä - siitä on kysymys. Kirjoituksen tietopohjana toimii Opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelu ja arviointi- kurssin kurssiaineisto, kirjallisuus, videot ym. materiaali jonka pohjalta kurssilla on työskennelty. Dialogi on rakennettu ryhmän jäsenten tuottamasta materiaalista, joka löytyy kokonaisuutena ryhmän wikistä. (http:// 2xo-harjoitus1.wiki.zoho.com nimellä "tenttiprojektio". 10

Olemme jakaneet Dialogin neljään eri teemaan, jotka ovat oppimisympäristön neljä eri puolta: 1. Miljöö 2. Koulukäytännöt/pedagogiikka 3. Oppiaines 4. Oppijat ja opettajat TEEMA 1 1. Miljöö Millainen on tulevaisuuden oppimisympäristö konkreettisena kohteena? Keskustelija 1: Jos olemme luomassa tulevaisuuden kouluympäristöä, niin pitäisikö tällöin ottaa myös huomioon koulu itse konkreettisena kohteena? Keskustelija 2: Aivan! Hyvä koulurakennus ja sen lähi-ilmapiiri ovat tärkeässä asemassa kouluviihtyvyyden luomisessa. Etenkin silloin, jos alamme yhä enemmän siirtyä siihen, että vanhemmat itse asiassa valitsevat lapsensa koulun. Mikäli koulun miljöö ei miellytä tai löytyy parempiakin kouluympäristöjä, niin se on suuri hävikki koululle itselleen. Vanhemmilla ja tuskin lapsillakaan ei ole aikaa jäädä tutustumaan koulun muihin ehkä muita kouluja hienompiin ominaisuuksiin, jolloin pintapuoli ratkaisee. Ajatelkaa nyt millä perusteella lapsi menee kouluun! Tuskinpa vain hän ajattelee ensimmäisenä koulun opetussuunnitelmaa tai mitään, vaan kivoin leikkiteline pihassa ratkaisee. Keskustelija 3: Saat asian kuulostamaan aivan siltä kuin lapselle olisi ihan sama, mitä koulussa opetetaan, kunhan penkit ovat värikkäät. Mieluummin sitä panostetaan ensin siihen henkiseen pääomaan ja sitten keskitytään vasta koululaitokseen. Sitä paitsi, hyvin harvoin opettajat sitä koulua itseään rakentavat, vaan vastuussa on valtio ja sen rakentajat. Jos valtion kukkarosta ei heru rahaa koreaan ulkokuoreen, niin se ei opettajien ammattitaitoa vähennä. K1: Voitaisiinko sitten kuvitella, ettei koko rakennusta edes tarvittaisi? Siis nykyäänhän tekniikka yms. on kehittynyt siinä määrin, että opiskella voi vaikka kotoa tai mistä paikasta tahansa käsin, jossa on tähän opiskeluun vaadittavat tarvikkeet. Voitaisiinko kuvitella, että oppilaat kerääntyisivät kouluun vain sitä varten, että he voisivat seurata täältä käsin jossain muualla tapahtuvaa opetusta? 11

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA K3: Jos tekniikka tuodaan kouluihin vain ! sitä varten, että voisimme ”helpottaa” sillä aivan kaikkea, niin sitten sitä ei kannata tuoda ollenkaan. Ja mitä vaikka kotoa käsin opiskeluun tulee, niin harvalla lapsella on sen verran itsekuria, että hän pystyisi opiskelemaan muutamankin tunnin verran tietokoneella kotona. Koulurakennus on sinänsä jo tärkeä, että se luo viestin siitä, mitä tässä laitoksessa olisi tarkoitus tehdä: opiskella. K2: Ja erillinen oppimisympäristö on myös tärkeä sosiaalisuuden lähde, sillä miten muuten lapsi voi tavata muita ikäisiään, jos hänellä ei ole esimerkiksi harrastuksia? Mutta minusta liian usein painotetaan vain koulussa tapahtumaan oppimiseen ilman, että itse rakennusta mietittäisiin viihdyttävänä, vaikka onhan ympäristöllä suuri merkitys ja en nyt puhu pelkästään koulusta, vaan myös koulun ympäristöstä. Valitettavan harvalla koululla on enää esimerkiksi metsää, jota hyödyntää opetuksessa tai omaa pientä liikuntakäyttöön käyvää kenttää. K1: Voidaanko koulurakennusta sitten pitää hyvänä jos se vain täyttää kaikki koulurakennuksen perusvaatimukset? K3: Mikä on koulurakennuksen perusvaatimus? Olen itse esimerkiksi vieraillut kouluissa, joiden käytävät ovat niin sokkeloisia, että seinille pitää laittaa kylttejä, jotta löytää ruokalan. Onko sellainen hyvä koulurakennus? K2: Hyvän koulurakennuksen pitäisi olla luova ja mieltä ruokkiva! Lapsia kiinnostavat erilaiset tilat ja muodot. Ei koulua tehtäessä pitäisikään miettiä, mitä vanhemmat siellä tahtovat nähdä, sillä lapsethan pääasiassa sitä koulua käyvät. Monet luokkahuoneet ovat nykyään esimerkiksi todella sekaisia ja täynnä turhaa tavaraa. Voitaisiinko tehdä vaikka niin, että lapset saavat itse sisustaa luokkansa? He saisivat hakea varastosta haluamansa tuolin ja pulpetin ja tuoda luokkaan verhoja ja muita tavaroita tai jopa maalata itse luokkansa seinät. Koulun ei pitäisi olla vain laitos, joka on täynnä toinen toistaan samanlaisempia luokkia, jos täällä vain on mahdollisuus rakentaa personoituja luokkia ja erilaisia työskentelytiloja erilaiseen käyttöön! Koulu ei tarvitsisi sisältää vain tavallisia luokkahuoneita jonkun kanslian, kirjaston ja ruokalan lisäksi, vaan luokkatiloja voitaisiin suunnitella eri käyttöön! Kuten vaikka erilliset ryhmätyötilat, joissa on tuoleja ja pöytiä isompiinkin yhteisprojekteihin. Tai vaikka hiljaisen työskentelyn tila, olotila tai esitystila, josta löytyvät taas laitteet erilaisiin esityksiin. Luokkien viihtyvyyttä voitaisiin lisätä esimerkiksi erilaisten teemojen avulla: Enää ei puhuttaisi luokasta A342, vaan siitä luokasta, jonka seinään on maalattu sademetsä, tai vaikka "Egypti-luokasta", joka on rakennettu egyptiläisen teeman ympärille. 12

K3: Miten näiden luokkien teemat sitten liittyisivät itse opetukseen? K2: Ei niiden pääosin tarvitsekaan liittyä, sillä luovuuden ruokkiminenhan tässä on tärkeää! Ja kaikkia luokkiahan ei tarvitse näin sisustaa, sillä varmasti täällä on myös oppilaita, jotka kokevat tällaiset tilat ahdistavina. Omat luokat voivat esimerkiksi olla sisustukseltaan täysin oppilaiden itsensä hallitsemia, mutta sitten näitä niin sanottuja teemaluokkia, joita käytetään muihin tarkoituksiin. Esimerkiksi erillinen musiikkiluokka on sisustettu musiikin teeman mukaan. K3: Unohdat tässä vain, että mistä me rahat näihin hienoihin muutoksiin temmataan? Emme me voi posauttaa jok’ikistä koulua maan tasalle ja rakennuttaa uutta tilalle. Kuka sen maksaa ja milloin se tapahtuu? Jo pelkkä koulun peruskorjaus vaatii noin vuoden aikaa, että parakkikylässäkö opetus sillä aikaa tapahtuu? Peruskorjauksen aikana olisi hyvä tietenkin tehdä muutoksia koulun arkkitehtuuriin, mutta kuinka moni koulu päätyy peruskorjattavaksi edes kymmenen vuoden sisällä? Ja jos koulun arkkitehtuuri on vanhanaikainen, niin ei sinne saa mitään kauhean erikoista lisättyä! Maalata voi toki paikat mielenkiintoisemman näköiseksi ja porailla reiän sinne sun tänne, mutta täysin uusi uskomattoman luova koulu vaatisi täysin uuden rakennuksen ja jos siihen ei ole tarvetta, niin luovuus täytyy löytää jostain muualta! Ja kaikki kouluun tulevat tarvikkeetkin tilataan ihan jostain muualta kuin Ikeasta, joten uskomattoman personoidut tuolit ja pulpetit tulisivat maksamaan hullun summan rahaa. K2: Jos kyse on koululaitoksesta, jossa lapset tulevat viettämään ties kuinka suuren osan elämäänsä, niin sitä varten voidaan hieman antaa rahaa! Jos pystyt nimeämään kymmenenkin tärkeämpää rakennusta kuin koulu, niin kuuntelen ne mielelläni, mutta siihen asti ole sitä mieltä, että kouluun jos mihin kannattaa panostaa miljöönä. Esimerkiksi monien luokkatilojen ahtautta voitaisiin hallita väliseinillä. K1: Koulut voisivat siis etsiä hieman tällaista Steinerkoulun kaltaista luovuutta ruokkivaa ympäristöä, mutta siinä tulee helposti raha esteeksi. Toisaalta taas myös koulun väellä itsellään on suuri merkitys sen suhteen, miten luovasti rakennuksensa sisustaa. Jos ei muuten voi seinää maalata, niin ainakin lasten piirustusten ripustaminen sille osoittaa, että lasten töitä arvostetaan. Entä miten on koulun ympäristö? Pitäisikö esimerkiksi piha aidata ja mitä kaikkea sinne voitaisiin tuoda lasten iloksi? K3: Opettajilla on niin kauan vastuu oppilaista, kun nämä ovat koulun alueella ja mikäli oppilas poistuu, niin vastuu lakkaa. Mutta koululaitoksen pitäisi myös pystyä pitämään oppilaista huoli koko koulupäivän ajan, eikä tähän tuskin tule muutosta. Koulun pihalta karkailu lienee enemmän yläasteella tapahtuva ongelma kuin alaasteella, jolloin lapsen vielä viihtyvät hyvin pihassa. Ja jos opettaja joutuu pitämään jatkuvaa kuria karkailun suhteen, niin viestihän sekin on, ettei pihassa viihdytä. Pitääkö tässä odottaa, että joku jää auton alle ennen kuin tajutaan, että koulun piha on paljon turvallisempi paikka leikkiä kuin autotie. Koulun aitaaminen tuo helposti mielikuvan 13

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA kahden metrin korkuisesta muurista ja piikkilanka-aidaista, vaikka kyseessähän voi yksinkertaisesti olla vain pensasaita tai puita. K2: Mitä pienempi koulun piha, niin sitä enemmän sen viihtyvyyteen pitäisi panostaa! Itse olen nähnyt koulun pihoja, joille mahtuu kaksi pientä urheilukenttää ja tämän lisäksi vielä peruspihamaata, mutta toisaalta taas olen nähnyt pihoja, jonne mahtuu hädin tuskin kaikki oppilaat seisomaan. Pelkkä koripalloteline ei enää riitä siihen, että pihan liikunnalliset ominaisuudet on taattu, mutta toisaalta taas monet lapset innostuvat leikkimään hyvinkin yksinkertaisten asioiden ympärillä kuten vaikka maahan piirretyn ympyrän sisällä. Silti koulun piha voitaisiin jakaa niin, että siellä tulisi olla ainakin yksi tyhjä alue ihan vain vapaaseen liikkumiseen ja yksi alue, joka sisältäisi erilaisia leikkivempeleitä. K3: Jos pihaan ei mahdu näitä molempia, niin kumpi on sitten tärkeämpi? Hyvin usein leikkitelineet aiheuttavat jopa vaarallisen ryntäyksen niille, omimista ja kyllähän joku käy ne sotkemassa parin viikon kuluttua anatomian kuvilla. K2: Se on osa lapsen elämää, että joskus sattuu ja tapahtuu! Totta kai ulkona on edelleen välituntivalvojia, jotka puuttuvat vaarallisen näköisiin tilanteisiin ja jos lapset eivät osaa kunnioittaa leikkivälineitä, niin voidaan ne ottaa poiskin. Voitaisiinko välituntien arkea rakentaa esimerkiksi niin, että kouluun saa tuoda leluja, joilla leikitään sitten välitunnilla? Ensimmäisen dialogin loppu. TEEMA 2 2. Koulukäytännöt/pedagogiikka Tulevaisuuden koulun kuvaus johdattaa keskustelun kohti sen käytäntöjä pedagogiikka on koulun sydän, koulurakennus tarjoaa sille puitteensa. Tulevaisuuden koulu tarvitsee tulevaisuuden pedagogiikan. Visionääri: Esitän vanhanmallisen pedagogiikan hylkäämistä luonnottomana, oppilaiden oppimistapahtumat tulee johtaa eri alojen ammattilaisten käytännöistä, kuten esiteltiin amerikkalaisessa tutkimuskirjallisuudessa. Ajan hermoilla olevat opettajat ja oppilaat päättäkööt yhdessä sen, mitä on tarve oppia, ja puuhastelkoot sen parissa. Oppimistapahtuman tulee lähteä liikkeelle oppijasta itsestään ja hänen tarpeistaan, muutoin se ei kosketa oppijan maailmaa, eikä siten edes häntä kiinnosta. Tulevaisuuden oppimisympäristö on oltava sekä cutting-edge-teknologiaa, mutta ennen kaikkea cutting-edge-käytäntöä, opetusta joka korostaa molempien aivopuoliskojen 14

kehittämistä,("järkeä" ja "tunnetta"), oppilaiden keskinäistä kanssakäymistä, tutkivaa oppimista, luovaa oppimista, ongelma lähtöistä ja projekti-oppimista. Integraatio tapahtuu oikeasta elämästä nousevien ilmiöiden kautta - elämä ei ole koulua varten, vaan koulu elämää varten! Skeptikko: Melkoista puhetta; ovatkohan lapset kuitenkaan kykeneviä olemaan oppimisensa isäntiä? Lapsia on kasvatettu formaalisti kautta aikojen, ja koululaitos on kuitenkin todistetusti kyennyt tuottamaan osaavia ja kykeneviä kansalaisia, jotka ! menestyvät elämässä ja ovat kilpailukykyisiä muihin kansallisuuksiin nähden. Jos koulun formaalit rakenteet ja pedagogiset rakenteet puretaan, jäämme tyhjän päälle. Eiväthän lapset nykyaikamme hektisessä yhteiskunnassa jaksa kiinnostua kouluasioista, vaan heidät täytyy" pakottaa" kiinnostumaan. Sitäpaitsi erilaiset projektit, tutkimukset, oppimisaihiot ynnä muut vievät paljon aikaa; oppimisen tehokkuus kärsii!. Pragmaatikko: Tutkimustulokset puhuvat muuta; nykytietämyksemme valossa suurin osa oppimisesta, ehkä jopa 90% oppimisesta tapahtuu jossakin muussa kontekstissa kuin formaalin koulun toiminnassa. Vanhakantainen pedagogiikka tuntuu tehokkaalta, mutta se ei itse asiassa ole sitä alkuunkaan. Ihmismuisti voidaan jaotella pitkäkestoiseen ja lyhytkestoiseen muistiin, kaikki se mikä ei tule tarpeeksi lähelle oppilaan omaa maailmaa, mikä ei tule sisäistetyksi, jää lyhytkestoisen muistin alueelle, mistä se pyyhkiytyy pois. Pinnallisesta oppimisesta ei juuri ole hyötyä tulevaisuudessa se voi riittää kokeiden läpäisyyn ja koulussa "pärjäämiseen", mutta on likimain hyödytöntä tulevaisuuden kannalta. Kouluissa on varsinkin koejärjestelyissä pitkään painotettu vääriä asioita: Historian kokeessa menestyminen vaatii turhan usein faktatietojen muistamista; yksityiskohtia. Kokonaisuuden kannalta yksityiskohdat eivät ole kovin olennaisia, ja unohtuvat ajan kuluessa - sen sijaan historiasta muodostunut kokonaiskuva, joka pohjautuu vahvasti mielikuviin, ei niin helposti katoa, ja se juuri on "historiallista todellisuutta" oppijan mielessä; sivistyssanoin "relevanttia" osaamista. Visionääri: Edellisiin tietoihin pohjaten tulevaisuuden koulun tuleekin rakentua projekteille, oppimisaihoille, erilaisille laitoksen sisäisille ja ulkoisille kollaboraatioille, sekä oppilaiden vapaalle toiminnalle ja harrastamiselle. Unohtakaamme standardisoidut testit ja hedelmättömät koe-asetelmat. Tarvitsemme ennen kaikkea 15

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA kaikkea syvällistä oppimista - sellaisia muutoksia oppilaissa jotka pysyvät. Hyvässä järjestelmässä kunkin lapsen opetuksessa pääsee oikeuksiinsa hänen henkilökohtainen luonteensa ja olemuksensa. Tulevaisuuden valttikortti -  persoonakeskeisesti räätälöity, henkilökohtainen opetussuunnitelma, luodaan unohtamalla vanhakantainen ajattelu oppiaineiden jakamisesta keinotekoisesti erillisiin kenttiin. Skeptikko: Suostun tässä; syvällinen oppiminen on tarpeen, mutta mitä tarkoitat "persoonakeskeisesti räätälöidyllä opetussuunnitelmalla? Visionääri: Tulevaisuuden käytännöissä koulu joustaa ja taipuu - ei lapsi! Koulu tarjoaa yhteisten, yli ainerajojen integroitujen projektien lisäksi jokaiselle lapselle mahdollisuuden painottaa opiskelussa niitä asioita joita hän tahtoo opiskella, ja jotka ovat siten hänen ominta osaamisaluettaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Siten hänen luontainen intonsa johtaa lapsen potentiaalin kehittämiseen - kasvattamisen sijaan oppilaan annetaan kasvaa. Maria Montessori havaitsi omissa tutkimuksissaan 1900luvun alkupuolella että lapset ovat kyllä halukkaita oppimaan paljonkin asioita - omalla ajallaan ja ehdoillaan. Koulu pyrkii tarjoamaan siihen sopivan ajan, ympäristön ja tuen. Pragmaatikko: Entä kuinka huolehditaan riittävien pohjataitojen, tietojen ja standardien ylläpidosta kuvaamassasi systeemissä? Ihmisluonto on tunnetusti heikko, ja jos varsinkin pienille lapsille tarjotaan tilaisuus olla tekemättä epämieluisia asioita, niin hän jättää ne aivan varmasti tekemättä. Visionääri: Koulu sisältää nykyisillään valtavasti aineistoa, joka ei sinäänsä ole relevanttia nykymaailmalle, osa näistä ns. standardien mukaista. Tulevaisuuden koulussa pyritään ennen kaikkea kehittämään sosiaalisia taitoja, ja tulevaisuudessa vaadittavaa osaamista - kriittistä ajattelua ja muita korkean tason kognitiivisia ominaisuuksia - informaatiota on tarjoilla enemmän kuin koskaan, eikä sitä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä opettelemaan ulkoa. Mutta palatakseni aiheeseen, räätälöity opetussuunnitelma kartoittaa ajallaan kunkin oppilaan ns. heikot kohdat kaksi tai kolme ainetta jossa hän ei ole vahvoilla. Jos kyseiset vaikeat alueet tai puutteet taidoissa ovat vakavia, annetaan niihin tehostettua opetusta muutamia kertoja viikossa, käyttäen tässä kohden tarvittaessa vanhojakin pedagogisia menetelmiä. Skeptikko: Jaahah, mitäs muita mullistavia ideoita tulevaisuudella on tarjota? Visionääri: Jo nykyään havaittavissa paljon uusavuttomuutta, jota pitäisi kitkeä pois esimerkiksi käyttämällä asiantuntijoita monipuolisemmin "normaalin" opetuksen ohella, luokanopettajien lisäksi jokaisessa aineessa olisi tarjoilla yhteyksiä koululaitoksen sisäisiin ja ulkoisiin ekspertteihin, jolla enemmän tietoa asioista. Lisäksi kouluihin pyritään kutsumaan viikoittain eri alojen ihmisiä kertomaan oman alansa töistä ja asioista - näin koulu on entistä enemmän kosketuksissa ulkoiseen maailmaan; tämä lisää ymmärrystä siitä, missä  ja mihin opittuja taitoja oikeasti tarvitaan. 16

Skeptikko: Entä kuinka näitä asiantuntijoita saadaan koulun käyttöön? Pragmaatikko: Se tuskin on ongelma tulevaisuuden elektronisella oppimisteknologialla, ja on lähinnä vain tahdon ja tarvittaessa lainsäädännön kysymys: eri alojen ihmisiähän voidaan saada koulun käyttöön parina päivänä vuodessa vaikkapa valtion antamilla tuilla - kenelläkään tuskin on mitään sitä vastaan. Skeptikko: Kysymys. Jos lapset kerran pakertavat eri ryhmissä erilaisten projektien parissa, niin kuinka pidetään huolta siitä että lapset oppivat asioita? Eiväthän opettajat nykyäänkään tahdo ehtiä joka paikkaan, kuinka sitten tässä "tulevaisuuden" hajautetussa systeemissä? Visionääri: Opettajien osa uudessa järjestelmässä on siirtyä syrjään, ja antaa oppilaille paikka parrasvaloissa. Kysyt kuka opettaa oppilaita - he opettavat toinen toisiaan, ja opettaja tukee heitä siinä. Tätä ajatusta käytetään mm. menetelmässä "community of learners". Sugata Mitra: Opettaja joka voidaan korvata tietokoneella pitäisi korvata! (http:// www.ted.com/talks/sugata_mitra_the_child_driven_education.html) Maria Montessori: “The greatest sign of success for a teacher... is to be able to say, "The children are now working as if I did not exist."” Skeptikko: Hullua! Pragmaatikko: Ehkei kuitenkaan; Lapsi osaa luultavasti selittää/opettaa vaikean asian paremmin kuin opettaja toiselle lapselle, sillä luultavasti vaikka kuinka opettajina yrittäisimme, emme pysty täydellisesti mukautumaan lapsen maailmaan. Oppiminen voi olla joissain tapauksissa todistetusti tehokkaampaa lapselta lapselle tapahtuen kuin opettajalta lapselle tapahtuen. Itseohjautuva oppiminen perustuu myös lasten luontaiseen haluun oppia, jonka vanhanmallinen koulutusjärjestelmä voi hyvin lamauttaa toistuvilla ja puuduttavilla malleillaan. Juuri tästähän Sugata Mitra ja Maria Montessori ovat puhuneet. Visionääri: He näkevätkin paljon syvemmälle kuin valtaosa muista on nähnyt. Mutta tahdon, jatkaa puhumalla arvioinnin roolista tulevaisuuden järjestelmässä: Arvosanojen merkityksen häivyttämisestä. Tavoitteena on etsiä koulun merkitystä muualta kuin arvosanoista. Arviointia toteutetaan edelleen oppilaiden osaamisen ja töiden kohdalla, mutta sen tarkoituksena on mitata syvällisiä taitoja ja syvää osaamista, ei ulkoa opettelua. Kokeisiin voidaan vaikkapa tarjota mahdollisuus käyttää koulumateriaaleja apuna, sillä meitä ei kiinnosta työmuistin sisältö, vaan syvä oppiminen ja ajattelun taidot. Lisäksi arviointi siirretään pois parrasvaloista metatasolle - opettajien yhteiseen, ja lasten sekä vanhempien valikoituun tietämykseen. Tahdon purkaa oppilaiden kilpailu 17

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA ja vertailukeskeisyyden jota nykyinen järjestelmä ylläpitää. Pragmaatikko: Vaikeuden tässä tulevat aiheuttamaan tiettyjen standardien puute - se ei ole välttämättä huono asia, mutta voi vaikeuttaa arvioiden muodostusta. Lisäksi näkisin että varsinkin ryhmätöissä on vaikea toisinaan sanoa, kenen panos näkyy ja kenen ei, sen tähden myös yksilötehtäviä on pakko olla jonkin verran. Tämä uusi arvioinnin paradigma on mahdollisesti hyvin vaikeaa ja aikaa vievää toteuttaa   Skeptikko: No vihdoin kritiikkiäkin! Muuten, eikö kukaan muu täällä tosiaan näe ongelma siinä että oppiainesisällöt puretaan ja oppilaat päästetään omille teilleen?  Silloinhan lapset ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisessa asemassa, on paljon erilaisia oppijoita, oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia - nehän pääsevät rehottamaan vapaana tässä systeemissä! Visionääri: Joustavuus on tulevaisuutta - juuri joustavuutta koulujärjestelmämme kaipaa. Sitä paitsi on olemassa vahva näkemys siitä että esim. erilaiset keskittymisvaikeudet koulussa ovat seuraus huonoista opetusjärjestelyistä. On myönnettävä että on olemassa erilaisia oppimisvaikeuksia, jotka tarvitsevat tukea, mutta joustavassa systeemissä on paremmat mahdollisuudet tarjota sitä. Pelkäämme sitä, että erityisluokalle joutuva lapsi olisi toivoton tapaus, mutta tavalliselle luokalle jäävä erityisapua tarvitseva lapsi se vasta toivoton tapaus onkin. Erilaisia erityislapsia on nykyään niin paljon, että ei oikeastaan pitäisi puhua erityisluokista, vaan voitaisiin puhua luokista, joissa on kaikki aivan normaaleiksi todetut oppilaat. Pragmaatikko: Niinkin voi ajatella ettei niinkään ole ongelmallisia oppilaita, sillä nämä oppilaat ovat yleensä aivan normaaleja ja terveitä lapsia. He eivät ole itsessään ongelmallisia, vaan he ovat ongelmallisia systeemin näkökulmasta, koska heidän olemuksensa ja läsnäolonsa haittaa systeemiä, ei niinkään heitä itseään. Kenties olisi aika unohtaa vanhentunut näkemys koulusta oppimislaitoksena, ja nähdä se sen sijaan miljöönä joka pyrkii olemaan ystävällismielinen sosiaaliselle ilmiölle nimeltä "oppiminen" (jota tapahtuu parhaiten kun siihen ei puutu liikaa.) Visionääri: Olen ajatellut sitäkin että koulussa voitaisiin tässä systeemissä viettää vielä enemmän aikaa päivittäin... Skeptikko: Mitä? Visionääri: Nykyisin muotoutuu pieneksi ongelmaksi se, että lapset pääsevät koulusta vanhempiaan aikaisemmin, ja joutuvat olemaan yksin kotona. Tähän on kouluissa vastattu järjestämällä iltapäiväkerhoja, ja joidenkin lasten kohdalla muita hoitoratkaisuita. Jos koulu ja iltapäiväkerho integroitaisiin yhteen, voisivat lapset olla koulussa tarvittaessa jopa kello kuuteen saakka, kunnes vanhemmat voivat heidät noutaa. Lapset saisivat enemmän aikaa ryhmätöiden suorittamiseen, sekä vain yhdessä 18

olemiseen vaikkapa pelien merkeissä - koulutyön lomassa voisi siten olla päivittäin vaikkapa tunnin mittainen luova tauko lasten tehdä keskenään mitä haluavat. Pragmaatikko: Jos lapsille vielä tarjottaisiin koulussa pedagogisia pelejä ja välineitä joiden parissa viettää vapaasti aikaa näillä luovilla tauoillaan, niin sehän edistäisi sosiaalisuuden lisäksi myös oppimista! Skeptikko: O tempora, o mores! Suurimpaan ongelmaan te kaksi haihattelijaa tässä törmäätte kun yritätte toteuttaa tätä tosimaailmassa Platonilaisen "ideamaailmanne" ulkopuolella. Näkemyksenne on aivan liian villi, liian jyrkkä ja utopistinen että suurin osa kansaa sitä koskaan hyväksyisi tai edes ymmärtäisi. Sitä paitsi suomalaiseen tasaarvo ajatteluun istuu hyvin huonosti ajatus henkilökohtaisten lahjojen kehittämisestä koulussa; kaikille pitää tarjota samaa, tai se on joko etuoikeuttamista tai syrjimistä. Pragmaatikko: Enpä luule, se voisi toimia: maailma muuttuu ja me muutumme mukana... Toisen dialogin loppu. 19

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA TEEMA 3 3. Oppiaines Millainen on nykykoulun oppiaines ja miten sitä voitaisiin muuttaa, jotta jokaisen oppilaan vahvuudet ja heikkoudet voitaisiin huomioida? Keskustelija 1: "Oppiaineksen suhteen tulevaisuudessa olisi hyvä toteuttaa laajempaa integrointia. Jakamalla opittava aineisto nykyistä isompiin paloihin oppiminen olisi mielekkäämpää, kun kokonaisuuksia pystytään käsittelemään isompina osina, eikä tieto jäisi näin ollen irralliseksi. Myös teemaopetuksen avulla ei pelkästään käsiteltäisi laajempia aihekokonaisuuksia, vaan pystyttäisiin yhdistämään monia eri oppiaineita keskenään! Esimerkiksi päivässä olisi vain noin 2-3 erilaista oppiainetta ja näitäkin voisi jotenkin yhdistää hieman toisiinsa, jolloin lapset seuraisivat loogista kokonaisuutta, eivätkä vain hyppisi tunnilta toiselle. Jos kaikki tarvittavat asiat tulevat kuitenkin käsiteltyä lukuvuoden aikana, niin ei kai järjestyksellä niin suuri merkitys silloin ole?" Keskustelija 2: "Eivätkö isommat palaset ole vaikeampia käsitellä, sillä laajojen aihekokonaisuuksien hallinta johtaa itse asiassa siihen, että oppilas kyllä hallitsee yleismaallisesti jotain, mutta ei tarkkoja yksityiskohtia, mitä voidaan myös vaatia opetuksessa. Eikö ole parempi, että oppilas tietää jostain jotain kunnolla sen sijaan, että hän tietää kaikesta vain vähäsen! Nykyään monet pyrkivät muokkaamaan tulevaisuuttaan jo lapsesta lähtien, jolloin tiettyjen aineiden perusteellinen hallinta on heille tärkeämpää kuin isojen ainekokonaisuuksien hallinta." Keskustelija 1: "Eivät minusta. Nykyajan kouluissa painotetaan yhä enemmän pitkäkestoista projektioppimista.   Mieti, jos nykyään esimerkiksi on yksi 45 minuuttia kestävä uskonnon tunti kerran viikossa. Onko parempi toteuttaa projekti monessa 45 minuutin pituisessa osassa kuin muutamalla kerralla pidemmissä osissa tehtynä? Jos projektin tekee lyhyissä pätkissä, kuluu alussa aina tavallaan turhaa aikaa sen kertaamiseen, mitä viimeksi tehtiin. Lisäksi hyvät ideat saattavat unohtua, kun niitä pyöritellään vain lyhyen aikaa. Keskustelija 3: "Onko muka kertaaminen turhaa?" Keskustelija 4: "Eihän hän niin sanonut! Hän tarkoitti luultavasti että aikaa jää parempaan käyttöön, jos oppiainesta käydään läpi isommissa osissa. Sitä paitsi, kuvittele kun pienellä oppilaalla saattaa nykyään olla parhaimmillaan kuuttakin eri oppiainetta yhden päivän aikana. Tämä tarkoittaa kuutta ei oppikirjaa ja kuudesta eri aineesta läksyt ja niin edelleen. Uskon siihen, että tulevaisuudessa tätä kyllä muutetaan.” 20

Keskustelija 2: "Entäpä jos joku oppilas ei pidä jostain oppiaineesta tai hän tietää oppiaineen todella hankalaksi itselleen ja nyt hänen täytyisi opiskella sitä seuraavat kaksi viikkoa? Mitä se tekee kouluviihtyvyydelle? Totta kai hänen suosikkiaineensa kokonaisuus tulee jossain vaiheessa, mutta riittävän monta eri oppituntia päivässä takaavat oppiaineksessa jonkinlaisen vaihtelun ja vähän kaikkea kaikille." ! Keskustelija 1: "Mutta jos opetus rakentuisi selkeiden oppiaineiden sijaan vaikka siihen, että yhtenä päivänä käsiteltävänä olisi kolme eri teemaa, joista yksi olisi aina jokin taitoteema. Opetuksessa voitaisiin ottaa huomioon erilaiset oppilaat ja jakaa nämä ainekokonaisuudet niin, ettei epämiellyttävien aineiden kokonaisuutta pääsisi syntymään. ei minustakaan siinä ole mitään järkeä, että yksi teema sisältäisi vain musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa. Jotain vaihtelua oppiaineiden välillä pitää olla, mutta samalla voitaisiin miettiä niitä yhdistäviä teemoja, joilla oppilaat saataisiin ymmärtämään, ettei minkään tiedon tarvitse olla irrallaan kaikesta muusta." Keskustelija 3: "Lapsethan menevät ihan sekaisin tuollaisesta. Kyllä selkeä järjestys pitää olla niin kuin ennenkin on ollut. Eivät pienet lapset jaksa jatkuvaa lukujärjestyksen muutosta ja oppiaineiden vaihtelua. Mitä se tekisi opetussuunnitelmalle ja kaikelle muulle? Sitä paitsi, jos tietyistä oppiaineista rakennettaisiin tiettyjä teemoja, niin lapset helposti kuvittelevat sitten näiden teemojen vain liittyvän toisiinsa ja vetävät nämä erilleen muista oppiaineista sen sijaan, että kaikki oppiaineet pidettäisiin omina kokonaisuuksina." Keskustelija 4: "Maailma muuttuu. Tiedämme nykyään enemmän siitä, miten oppiminen tapahtuu, ja sen perusteella voidaan sanoa, että opittavana tulisi olla erityisesti sellaisia asioita, joita on tarve oppia. Oppiainesta pitäisi päivittää useammin, sillä nykyään oppilaat yhä herkemmin kyseenalaistavat sen, mihin he tiettyä oppiainetta tarvitsevat." Keskustelija 1: "Olen kuullut, että oppiaineksen tulisi nousta lapsista. Siitä, mitä he itse kokevat tarpeelliseksi oppia, ja mitä he haluaisivat oppia. Aikuiset voivat ehkä kuvitella tietävänsä tämän paremmin, mutta kai lapsilla jokin mielipide pitäisi asiaan olla, sillä heillehän sitä tietoa tässä annetaan.   Mielekkäintä on oppia sellaista, mitä tahtoo oppia. Sillä tavoin saadaan myös vahvistettua lasten itsetuntoa. Oppilaille pitäisi 21

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA myös minusta antaa mahdollisuus riittävän usein tuoda omia vahvuuksiaan julki, vaikka ne eivät ehkä olisikaan niitä tutuimpia aiheita koulusta." Keskustelija 4: Aivan! Liian usein koulussa ja jopa kotona lähdetään siitä liikkeelle, että tietojen ja taitojen täytyy olla jotenkin liitoksissa kouluun. Lapsi, joka ei ole ehkä yltiöpäisen lahjakas jossain kouluun liittyvässä jutussa voi tuntea huonoa itsetuntoa, vaikka hän saattaa olla hyvin lahjakas tai tietää todella paljon jostain muusta asiasta. Olen itse ollut tällaisia kouluissa, joissa aina toisinaan pidetään päiviä, joissa oppilaat saavat esitellä harrastuksiaan ja toimia tällöin oman alansa ammattilaisina, vaikka aihe ei liittyisi mitenkään kouluun. Kouluissa pitäisi panostaa enemmän oppilaan henkilökohtaiseen tuntemiseen ja henkilökohtaisen elämän arvostamiseen, sillä lapsi, joka voi tuntea olevansa ylpeä myös muustakin kuin vain koulumenestyksestään, on hyvällä itsetunnolla maailmalle lähtevä lapsi.” Keskustelija 1: ”Jokainen lapsi voi siis opettaa toisille lapsille jotain luontaisella tiedollaan!” Keskustelija 3: "Yksilöllistämisestä puhutaan jo muutenkin ihan liikaa. Ennenkin on pärjätty kaikki samoilla tiedoilla ja taidoilla. Ei kellään voi riittää resurssit passata jokaisen oppilaan mielihalujen mukaan sitä, mitä hänen juuri tarvitsisi oppia. Tämä vaan johtaisi siihen, että kohta meillä on lauma lapsia, joita meidän kuuluu palvella heidän vaatimuksissaan. Harva koulunsa aloittava lapsi vielä vaatii mitään henkilökohtaista supersuunnitelmaa tulevaisuutensa varalle. Koulu on koulu ja se on kouluun liittyviä asioista varten ja jos lapsi ei siellä pysty missään menestymään, niin silloin on aiheitta huoleen. Muihin aloihin liittyviä lahjakkuuksia voi sitten esitellä vapaa-ajallaan. Kyllähän sen tajuaa puhtaalla järjelläkin, ettei opettajalla ole vain aikaa oppia tuntemaan jokaisen oppilaan musiikkimakua. On myös aivan luonnollista, etteivät kaikki voi olla hyviä kaikessa ja se pitäisi jokaisen oppilaan ymmärtää. Tuskin sellaista koulua tuleekaan, jossa kaikki oppilaat pitävät kaikista oppiaineista ja mikään ei ole vaikeaa. Joskus on vähän ikävämpiä juttuja, mitä koulussa täytyy tehdä ja se on osa ihan normaalia elämää." Keskustelija 4: "On hyvin haasteellista pystyä toteuttamaan moinen idea. Mutta ei voida tuudittautua siihen, että näin on hyvä, koska kehitys kehittyy. Tuskin kukaan olisi pari vuosikymmentä taaksepäin ajatellut, että koulut tarjoavat kaikille omia miniläppäreitä käyttöön..." Keskustelija 1: "Jokaiselle oppilaalle räätälöity opetussuunnitelma pystytään kyllä luomaan, kunhan vain unohdetaan ensin vanhakantainen ajattelutapa. Lapsien oppiessa enemmän yhteistoiminnalla ja projektien avulla, opettajille jää toivottavasti tulevaisuudessa enemmän aikaa, kun heidän ei tarvitse koko ajan olla "esiintymässä". Näin voidaan sitä jäävää aikaa siirtää sinne, missä siitä on eniten hyötyä, eli suoraan oppilaille!” 22

Keskustelija 4: "Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi Japanissa yleinen kesäkoulu-tapa. Lukuvuoden aikana heikosti menestyneet oppilaat opiskelevat kesän aikana ne asiat, mitkä ovat sujuneet heiltä heikosti ja näin kukaan ei jää jälkeen." Keskustelija 3: "Apua tulee olla saatavilla normaalin tukiopetuksen kautta, ei voi vaatia lasta tulemaan kesällä kouluun!" Keskustelija 4: "Totta kai tukitoimien tulee olla kattavia, ja oppilas, jolla on jossain aineessa vaikeuksia, voisi saada myös kouluvuoden aikana tukiopetusta. Mutta joskus ne vaikeudet ovat vain sen verran suuria, että oppilaan on parempi istahtaa ihan kunnolla alas ja saada kunnon ohjausta viikon ajan sen sijaan, että hänet vain passitetaan tukiopetusluokkaan pari kertaa viikossa. Ajatus kuulostaa oudolta, mutta jos se saataisiin vain käytäntöön, niin kyllä siihen nopeasti totuttaisiin. Kesäkoulu voisi olla hieman rennompi ympäristö opiskella ja pienissä ryhmissä opettajalla riittäisi aikaa kaikille paremmin kuin normaalissa luokassa. Ketään ei tietenkään pakotettaisi kesäkouluun, vaan vanhemmat antavat tähän suostumuksensa, mutta olisihan sen lapsen kannalta parasta kiriä muut kiinni nyt kuin sitten taas syksyllä. Sitä paitsi opetuksessa olisi hyvä kartoittaa alusta alkaen oppilaiden heikkouksia ja vahvuuksia, jotta niitä osattaisiin ennakoida ennen kun kukaan muuttuu niin sanotuksi toivottomaksi tapaukseksi. Näin myös lapsi osaisi puntaroida koulun käyntiään niin, että missä aineissa hän jo valmiiksi pärjää ja missä taas hänen pitää hieman enemmän panostaa." Keskustelija 2: "Oppiaineksen suhteen tärkeintä näyttäisi olevan se, että osaisimme avata silmämme uusille mahdollisuuksille. Monet huonosti toimivat käytännöt elävät edelleen sen periaatteen takia että "näin on aina ennenkin tehty". Omaa ajattelua muokkaamalla voisimme ehkä nähdä sen, että muitakin mahdollisuuksia on." Kolmannen dialogin loppu. 23

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA TEEMA 4 4. Oppijat ja opettajat Viimeisenä on tullut aika puhua opettajien ja oppilaiden roolista tulevaisuuden oppimisympäristössä: Visionääri: Koulu tulisi ehdottomasti aloittaa jo hyvissä ajoin, mutta viimeistään kuuden vuoden iässä, koska silloinhan on herkkyyskausi oppimiselle kukkeimmillaan! Oppilaiden tulisi asettua ryhmiin tason mukaisesti, ei iän. Vanhemmat voisivat aloittaa lastensa koulutuksen jo kotona, sanotaan 5-6 vuoden iässä; osaisivat lukea jo kouluun tullessa! Skeptikko: Mitähän siitä sitten tulisi. Lasten kuuluu olla lapsia ja leikkiä eikä opiskella. Eikä heitä nyt voi vaan summanmutikassa ryhmiin laittaa, täytyyhän siinä nyt joku roti sentään olla. Pragmaatikko: Niin ja miten sitä kehitystasoa sitten riittävän tehokkaasti mitattaisiin, ettei Matti jää Maijasta jälkeen kun on laitettuna väärään ryhmään. Tasoryhmien ongelmana on myös todettu olevan eräänlainen ”standardisoitumisilmiö”. Tällä tarkoitan sitä että hyvien oppilaiden ryhmän havaitaan paranevan ajan myötä, samalla kun huonojen ryhmä pahenee ajan kanssa, sen tähden kannattaa olla varovainen oppilaiden jakamisessa. Neutraali: Jospa soveltaisi vähän vanhaa ja sekoittaisi ripauksen uutta; vanhanmallinen luokka voidaan pitää sellaisenaan, mutta luokkien kesken voisi järjestää yhteistoimintaa jotta eri ikäluokilla olisi kosketus toisiinsa. On itse asiassa perusteltua ja järkevää sekoittaa keskenään eri taitotason omaavia oppilaita. Visionääri: Koulussa on sijaa sille, että lapset voivat leikinomaisesti hankkia tietoa omista mielenkiinnonaiheistaan. Mielestäni tuntijako on menneen talven lumia ja meidän tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä lapset tarvitsevat elämässään… mikä on tärkeää ja mikä heitä itseään kiinnostaa. Ei opettajan sana ole enää se jota tulisi sokeana uskoa, vaan kaikkea saa ja pitääkin kyseenalaistaa. Näitä taitoja haluamme kai lapsille välittää ja tukea heidän kokonaisvaltaista kasvua elämässä. Skeptikko: Näistä olet puhunut jo aiemmin, mitä siitä sitten tulee jos kaikki saa opiskella vaan mitä haluaa ja miten haluaa: Kaaosta siitä tulee, koko koulusysteemi hajoaa ja lapset kasvavat anarkian keskellä. Kaaosta sanon! Optimisti: Ehkä sitä voisi sovitella vähän osasia sieltä täältä ja katsoa millainen soppa syntyisi jos laitettaisiin tuntijako uusiksi ja oppilaiden kehitystason mukaisiin ryhmiin. Voisihan sitä järjestää esimerkiksi tukiryhmiä, jotta sen pikkuisen Matinkaan ei tarvitse muista jälkeen jäädä. Ehkäpä tässä on ratkaisu siihen yhdenvertaisuuteen, ettei 24

kenenkään tarvitse kokea olevansa huonompi kuin toinen, koska jokainen saisi toteuttaa omalla tavallaan omaa itseään ja jahdata omia unelmiaan. Visionääri: Ei tasoryhmistä sen enempää, se vaatii vielä ajattelua. Mutta haluaisin puhua enemmän Opettajien roolista uudessa systeemissä. Kun oppimistapahtuma on oppilaslähtöinen, opettajat pääsevät toimimaan taustalla paljon tehokkaammin; he voivat tehdä keskenään yhteistyötä eri projektien kehittämisessä, oppiaineksen parantelussa, oppilaiden arvioinnissa ja tukemisessa yms. Opettajat lakkaavat olemasta koulu-nimisen show’n esiintyjiä ja muuttuvat vähemmän näkyväksi mutta silti tärkeäksi osaksi systeemiä: Heistä tulee esiintyvien didaktikkojen sijaan mentoreita, ohjaajia ja kasvattajia. Lisäksi olen ajatellut että opettajat voisivat pitää viikoittain esitelmiä ja puheita heitä kiinnostavista (ja yleishyödyllisistä) aiheista. Oppilailla olisi vapaus valita ketä tahtovat kulloinkin mennä kuulemaan. Skeptikko: No eihän kukaan oppilaista vaivautuisi paikalle jos kerran on vaihtoehto olla tulematta! Pragmaatikko: Eihän nyt toki kaikkea ”pakkoa” koulusta voida poistaa, enkä usko että siitä on tässä edes kysymys. Pikemmin kyseessä on nykyisen, hedelmättömän koulu vs. oppilaat vastakkainasettelun purkaminen. On paljon helpompi kasvattaa ja opettaa sellaista ihmistä joka tahtoo olla asian kanssa tekemisissä, kuin sellaista joka lähtisi pois heti paikalla jos vain voisi. Visionääri: Niin juuri! jos aiheena on oppilaiden omaa sydäntä lähellä olevat asiat, niin toki he haluavat kuulla lisää. Pragmaatikko: Sitä paitsi voihan heille antaa tutkimuspohjan tai muun vastaavan, johon kyseisestä luennosta olisi apua. Kyllä oppilaat kuitenkin janoavat tietoa asioihin, jotka heitä kiinnostaa.  “If children have interest, then education happens.” Arthur C Clark Visionääri: Pääasia olisi, että opettaja saataisiin pois spotlightista ja oppilaat etusijalle. Opettajan toimenkuva on olla taustatuki, innovaatio, ohjeiden antaja, suunnannäyttäjä: Kannatan ajatusta Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen idean soveltamisesta: Oppilaat toimivat taitojensa ylärajoilla tarpeen mukaan tuettuina: opettajat ovat tässä pääosassa. Pragmaatikko: Puhut ”scafoldingista”. Visionääri: Aivan oikein. Mutta ei siitä sen enempää, tahdon jatkaa: näen että oppilaat ovat tutkijoita, joiden tutkimusaiheena on elämänkoulu! Tässä kohden voitaisiin myös alkaa antamaan enemmän ja enemmän tilaa ns. ”sydämen sivistykselle.” Minulla on visio siitä kuinka opettajat tutkivat kutakin oppilaasta erikseen löytääkseen heidän potentiaalinsa ja olemuksensa vahvuudet ja auttavat heitä niiden kehittämisessä, 25

SATU ASIKAINEN, MARJAANA TIIHONEN, JENNI VALTONEN & JOONAS KUOSA tähän kuuluu myös eettinen kasvu. Pragmaatikko: Kaikkea tätähän periaatteessa haluttaisiin jo nykyäänkin, mikä on olennaisesti toisin visioimassasi tulevaisuuden järjestelmässä? Visionääri: Koulun ja oppilaiden uusi suhde – emme enää saa olettaa oppilaiden olevan samanlaisia tai oppivan samalla tavalla. En usko että mitään ”standardiihmistä” on olemassakaan, eikä koulun pitäisi yrittää luoda sellaisia. Skeptikko: Tuohon minäkin voin yhtyä. Visionääri: Uskon että tie muutokseen saavutetaan muutamalla myös oppilaiden ja opettajien suhde, onhan tätä jo käytetty esim. kuuluisassa Summerhillin koulussa.  Tulevaisuuden koulu, tulevaisuuden oppimisympäristö, vaatii syvällisiä muutoksia sekä puitteissa, oppimismalleissa ja   käytännöissä, kuin myös filosofiassa ja ideologiassa. Pragmaatikko: Tähän lienee viisainta lopettaa. Skeptikko: Kannatan. Visionääri: No olkoon menneeksi. Neljännen dialogin loppu. 26

Tulevaisuuden oppimisympäristö Maarit Savonniemi, Paula Setälä & Turo Virkki Arvot Oppimisympäristöä ei voida muuttaa oppimista ja kasvua tukevaksi, jos filosofiat ja asenteet eivät muutu. Jos hankitaan hienot teknologiset välineet kouluun, mutta opetus on edelleen opettajajohtoista, ei muutosta tapahdu. Ei siis ole kyse mistään pikku vippaskonsteista, joita noudattamalla pääsemme parempiin tuloksiin. Tärkeintä kasvatuksessa on lapsi itse, hänen kasvunsa ja oppimisensa tukeminen ja auttaminen kohti oman identiteetin rakentumista. Kurssilla on tullut ilmi, että tänä päivänä koulussa lasten ja opettajien maailmat eivät kohtaa riittävästi, mistä voi johtua myös lasten huono kouluviihtyvyys. Ei riitä se, että tiedostamme ongelmien läsnäolon, meidän on pohdittava ratkaisuja ja toteutettava niitä käytännössä. Lapsi ei välttämättä itse tiedosta, mistä huono kouluviihtyvyys johtuu, sillä kun lapsilta on kysytty syitä siihen, he eivät ole pystyneet sitä aina sanomaan. Meidän tulee visioida yhdessä lasten kanssa mitä viihtyisämpi ja mielekkäämpi koulu voisi tarkoittaa. On myös totta sekin, että lapsilla on ideoita, mutta heitä ei ole otettu vakavasti. On koettu, että lapset eivät kykene vaikuttamaan. Eräässä opettajanlehden artikkelissa kerrottiin, että koulun ei tarvitse toteuttaa oppilaiden toiveita. Siinä myös mainittiin, että koulussa pitäisi oppia kohtaamaan ikäviä asioita ja oppia työn teon taito, eikä koulunkäynnin tarvitse olla aina hauskaa. Mielestämme totuus on se, että oppilaiden toiveita täytyy kuunnella. Siten voitaisiin saada kouluympäristöt oppilaiden toiveiden kaltaisiksi, mikä lisäisi motivaatioita oppia ja tutkia maailmaa. Artikkeli on oikeassa siinä suhteessa, että lasta ei tarvitse viihdyttämällä viihdyttää, sillä mielestämme hyvä ja innostunut työskentelyilmapiiri luo koulun, jossa oppilaat viihtyvät ja työskentelevät mielellään. On totta, että aina ei tarvitse olla hauskaa, mutta enimmäkseen kyllä. Maailmassa on muutenkin niin paljon ikäviä asioista, joten miksi iloa ei voisi olla enemmän koulussa? Koulu fyysisenä ympäristönä Mielestämme realistinen ratkaisu ei ole rakentaa täysin uusia kouluja, vaan alkaa pohtia ja suunnitella, kuinka jo olemassa olevia resursseja voitaisiin käyttää luovasti. Tietysti siinä tapauksessa, että vanha koulu ei ole enää käyttökelpoinen, on asia toinen. Silloin on tärkeintä, että lapset ja koko henkilökunta ovat mukana suunnittelussa alusta alkaen asiantuntijoiden kanssa. Se, että oppilaat pääsevät mukaan suunnitteluun on 27

MAARIT SAVONNIEMI, PAULA SETÄLÄ & TURO VIRKKI merkittävää, koska näin päästään lähemmäksi oppilaiden maailmaa. Se luo myös oppilaille kuvan siitä, miten voi vaikuttaa omaan ympäristöön. Koulussa tulisi olla myös aikaa rauhoittumiseen. Koemme, että oppilaat nauttivat rentoutumishetkistä ja hiljaisuudesta ja tarvitsevat niitä. Heille tulisi antaa mahdollisuus pysähtymiseen ja asioiden pohtimiseen. Koulussa tulisi olla jokin erityinen tila tätä varten, mahdollisuus paeta arjen kiirettä. Luokkatiloissa tulee huomioida tilojen muunneltavuus. Ei siis ole tarkoituksenmukaista käyttää perinteisiä luokkatiloja vaan erilaisia työskentelypisteitä, joissa olisi välineitä työskentelyyn. Esimerkiksi tietokonenurkkaus tiedon hankintaan, suuri pöytä tilaa vaativiin töihin, miellyttävät sohvat kokoamaan ihmiset yhteen keskustelemaan. Miellyttävä ympäristö luo turvallisen ilmapiirin, mikä auttaa ideoinnissa ja pohdinnoissa sekä helpottaa vuorovaikutusta. Luokat tulisi muuntaa enemmän kodinomaisiksi, sillä se luo kouluviihtyvyyttä, mikä motivoi tutkimaan ja oppimaan. Mielestämme jokaisella koululla olisi jo valmiiksi välineitä rakentaa erilaisia työpajoja, kuten draamatyöpaja, elokuvastudio, kirjasto ja laboratorioita. Opettajan huoneet ja varastot ovat täynnä erilaisia välineitä kuten kameroita, mikroskooppeja, mittausvälineitä, kirjallisuutta, videoita ja pelejä. Nämä välineet tulisi olla oppilaiden käytettävissä aina, mutta valitettavasti tänä päivänä ajatellaan, että oppilaat eivät kykene käyttämään niitä itsenäisesti, mikä johtuu ehkä siitä, että heihin ei luoteta, mutta myöskin siitä, että opiskelu ei ole tarpeeksi motivoivaa. Uskomme, että jos oppilas on innostunut työstään, hän käyttää välineitä fiksusti ja vastuullisesti. Vahinkoja kuitenkin sattuu, niin lapsille kuin aikuisillekin. Välineillä voisi rakentaa erilaisia työskentelypisteitä, joita lapset voisivat käyttää tarpeidensa mukaan. Myös lähiympäristön käyttämättömiä resursseja voisi hyödyntää enemmän. Kodeissa ja erilaisissa yhdistyksissä ja yrityksissä on varmasti paljon käyttämättömiä välineitä, joista lapset voivat hyötyä. Koulu fyysisenä ympäristönä on yksi konteksti oppimiseen, mutta ei suinkaan ainut. Koulun tulee olla avoin näkemään nonformaalin oppimisympäristön mahdollisuuksia muissa oppimisympäristöissä ja käyttämään niitä aktiivisesti (luonto, museot, kodit, eri laitokset, yritykset…). Opetuksessa tulisi kiinnittää myös enemmän huomioita siihen, että opetusta tapahtuisi mahdollisimman paljon aidoissa konteksteissa, kuten luonnossa, museoissa jne. Jos ei ole mahdollisuutta päästä aitoon ympäristöön voi esimerkiksi virtuaaliympäristö antaa mielekkäitä kokemuksia myös, vaikka se ei tosin korvaa aitoa ympäristöä. Teknologian avulla voi olla yhteydessä eri alojen asiantuntijoihin. On tärkeää kannustaa oppilaita käyttämään ympärillä olevia tietolähteitä, koska tiedonhankintataidot ovat tänä päivänä tärkeitä. 28

Mielestämme ihanteellisen kouluympäristön toteutumisen vaaditaan tarpeeksi pieni yhteisö, jossa kaikki tuntevat kaikki. Me emme näe mammuttikoulujen perustamista hyvänä ideana, sillä organisointi luokkien yhteistyössä on yksinkertaisesti paljon haastavampaa isossa kuin pienessä yhteisössä. On tärkeää tuntea oppilaat nimeltä, se luo luottamusta vuorovaikutussuhteisiin. Oppiaines Näemme koulussa ongelmana aikasidonnaisuuden. Yksi ryhmämme jäsen kertoi kokeneensa pettymyksen tunteita oppilaidensa kanssa, kun oli jokin mielenkiintoinen asia menossa ja kello soi keskeyttäen työskentelyn. Oppilaat marssivat pettyneinä ulos. Mielestämme koulussa ei tarvitsisi olla välitunteja ollenkaan, vaan tauot pidettäisiin tarpeen mukaan työskentelyn lomassa. Elämä on sitä, että ollaan ja työskennellään toisten ihmisten kanssa, joten miksi sitä ei harjoiteltaisi jo koulussa? Ryhmätöitä ja projekteja tulisi käyttää opetuksessa. Nämä luovat mahdollisuuksia oppilaiden välisille keskusteluille ja empatiataidon kehittymiselle. Näitä tämän päivän yhteiskuntamme tarvitsee. Ei kuitenkaan ole syytä keskittyä vain ryhmässä tekemiseen. Oma itsenäinen työskentely omien tarpeiden mukaan on myös tärkeää. Koulussa tulisi olla mahdollisuus oppia ottamaan vastuuta itsestä, omasta kehityksestä, omasta työnteosta, toisista ihmisistä, sekä ympäristöstä. Projektityöskentely ja yhteiset tehtävät sekä yhteisistä tiloista ja välineistä huolehtiminen kehittävät tätä ominaisuutta. Voisi olla myös erityisiä kiertäviä vastuutehtäviä. Oppilaat voisivat vuorollaan huolehtia kasveista, ympäristön siisteydestä jne. Opettajan rooli Näemme ongelmia opettajien asenteissa. Olimme nimittäin seuraamassa erästä harjoittelijan pitämää historian tuntia alakoulussa. Oppilaat tekivät paljon hyviä kysymyksiä harjoittelijalle, joka ei aivan kaikkeen pystynyt vastaamaan. Luokanopettaja sanoi lopulta, että pysytään aiheessa, ja että kokenut opettaja huomaa, että lapset eivät vain jaksa keskittyä aiheeseen ja siksi tekevät kysymyksiä. Meidän mielestämme asia on juuri päinvastoin. Jos lapset tekevät kysymyksiä, se osoittaa, että he ovat kiinnostuneita oppimaan ja tuomaan ajatuksiaan julki. Ei koulu voi olla ainoa taho, joka sanoo, mitä lasten ja nuorten on mietittävä ja pohdittava. Lisäksi oppikirjat sitovat opiskelua niin, että opettajilla ei ole rohkeutta antaa tilaa oppilaiden omille mielenkiinnon kohteille. Siksi näemme oppikirjat aika isona ongelmana, jos opettaja seuraa sitä orjallisesti. Oppikirjat on tehty aina jonkun näkökulmasta, mikä lopulta on opetuksen kannalta melko kapea-alaista. Me näemme oppikirjan enemmänkin opettajan välineeksi, ei oppilaitten. 29

MAARIT SAVONNIEMI, PAULA SETÄLÄ & TURO VIRKKI Kehittääkseen työympäristöjä konkreettisesti tulisi sitä tietoisesti havainnoida. Esimerkiksi opettajien kesken voisi jakaa vastuutehtävän, jonka tarkoituksena on tarkkailla johdonmukaisesti, mitä parannuksia työskentelyssä voisi tehdä. Tutkimushavainnot tulisi tuoda julki opettajien välisissä kokouksissa ja toteuttaa niitä käytännössä. Tämä sisältää myös sen, että oppilaat, henkilökunta ja vanhemmat saavat tuoda esille ideoita ja ajatuksia. Yksi opettaja ei voi saada kovin paljon muutosta aikaan, siihen on oltava valmiita koko kouluyhteisö ja vanhemmat. Tarvitaan avoimuutta ja tiedottamista, että nähtäisiin asioiden merkitys lapselle. Opettajan roolin on muututtava. Opettaja ei ole kaikkea hallitseva tietopankki, joka jakaa tietoa vain omasta näkökulmastaan. Näkökulmia asioista on laajennettava, jotta ne voisivat palvella oppilaita. Oppilaiden tulee saada itse mahdollisuus pohtia asioita omista näkökulmistaan. Opettajan tehtävänä on innostaa oppilasta tutkimaan maailmaa, ihmetellä sitä itsekin lasten kanssa. Hänen tärkein tehtävä on tukea ja kannustaa lasta, kuten videossa näimme. Opettajalta vaaditaan avarakatseisuutta, hänen on ymmärrettävä, että ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat asioista eri tavalla, niin oppilaat kuin opettajakollegatkin. Opettajien lisäksi koulussa on muitakin tärkeitä aikuisia, joiden tietoa ja ymmärrystä tulisi hyödyntää enemmän koulun arjessa. Esimerkiksi siivooja voi tietää paljon kestävästä kehityksestä tai kierrätyksestä ja keittäjällä on paljon sanottavaa metsän antimien hyödyntämisestä ja talonmiehellä käytännön kokemusta eri rakennusmateriaaleista ja koneista. Olisi tärkeää kannustaa heitä osallistumaan työskentelyyn. Opettajan on oltava myös itse aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, sillä oppilaat oppivat aikuisten asenteista paljon. Yhteiskunnallisella aktiivisuudella emme tarkoita sitä, että pitäisi osallistua kaikkiin järjestöihin ja aktiviteetteihin, vaan yksinkertaisesti sitä, että toteuttaa ihanteitaan käytännössä. Ei ole kovin paljon hyötyä siitä, että vain puhuu vaikkapa vanhusten yksinäisyydestä vaan yhdessä pohtisi lasten kanssa mitä asialle voisi tehdä ja sitten niin tehdään.edistää myöskään oppilaidensa keskinäistä verkostoitumista ja yhteistoiminnallisuutta. Pedagogiikka On kyseessä mikä tahansa malli, on muistettava, että oppilas oppii, jos hän on kiinnostunut. Tehtävämme on miettiä tapoja, miten mielenkiintoa saadaan lisättyä. Näemme ratkaisuna tähän oppilaan mahdollisuuden osallistua huomioimalla oppilaan aiemmat tiedot ja taidot. Tulisi käyttää laajempia aihekokonaisuuksia tarkkojen oppisisältöjen sijaan. Mielestämme koulu ei tänä päivä kannusta ja motivoi tarpeeksi tutkimaan maailmaa. Miten opettaja voisi palvella sitä, että oppilas innostuisi tutkimaan ja oppimaan? Opetuksessa kiinnitetään huomio oppilaiden omiin kiinnostuksen kohteisiin. Opetuksen tulee olla mielekästä. Se ei motivoi, että opettaja pauhaa kirjan tahtiin tietoa, kertomatta edes miksi. Uskon, että oppiminen olisi paljon 30

kiinnostavampaa, jos opettaja antaisi enemmän tilaa lapsen omalle ajattelulle. Opettaja voisikin esittää pelkän tietopaketin sijaan ideoita mitä oppilaat voisivat tutkia kiinnostuksensa mukaan. Esimerkiksi, jos aiheena on metsä, voisi lapsilta kysyä, millaiset asiat heitä kiinnostavat ja mitä he haluaisivat tietää. Tällainen projekti tai ongelmaperustainen oppiminen antaa tilaa oppilaan omalle kiinnostukselle, näin oppimisesta tulee myös paljon enemmän heidän omaa elämäänsä koskettavaa. Tietous siitä, että tietoa voi soveltaa käytäntöön, jo itsestään motivoi oppimaan. Opetuksen tulee koskettaa oppilaan elämää. Opettajan tehtävä on kannustaa oppilasta arvioimaan kriittisesti saamaansa tietoa, pohtimaan tiedon merkitystä itselleen ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Etenkin aluksi kannustamista ja tukemista tulee olla paljon, mutta ihanteellista olisi, jos lapsi itse alkaisi oivaltaa ja ajatella. Opetuksessa on otettava huomioon, että joku tarvitsee matematiikan aiheen oppimiseen viisitoista minuuttia, joku taas kolme tuntia. Meidän ajatuksemme on, että oppilaat saavat itse paneutua niihin asioihin, joihin tuntee tarvitsevansa harjoittelua. Opettajan tulee pitää huoli siitä, että opetussuunnitelma toteutuu. Jos hän huomaa jonkun asian jäävän liian vähälle huomiolle tai kokonaan puuttumaan, tulee hänen etsiä aihe, jossa asian voisi oppia. Opetussuunnitelmaa on yksilöllistettävä siten, että lapset opiskelevat itselleen tärkeitä asioita omassa tahdissaan. Tällöin ei myöskään ole haittaa siitä, että lapset ovat eriikäisiä luokassa, päinvastoin. Eri luokkatasojen opetusta yhdistämällä projektein voidaan saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet. Yhteistyö eri-ikäisten lasten välillä tuo oppimiseen runsaammin eri näkökulmia kuin perinteinen luokkakeskeinen malli. Tällä tavalla on mahdollisuus oppia myös yhteistyötaitoja. Arviointi Sekä oma kouluaikamme (ja mikä huolestuttavaa, myös nykyinen koulumme) tuntuu rakentuneen arvosanoja ja niiden antamista varten. Arvosanat eivät kerro mitään, ne johtavat vain oppilaiden väliseen kilpailuun. Sen sijaan sanallinen arviointi ja keskustelut oppilaan kanssa ovat paljon rakentavimpia. Arvioinnissa tärkeää on sen oppijaa tukeva, neuvoa-antava ja kehitystä rakentava aspekti. Näemme perinteisen arvioinnin äärimmäisen ongelmallisena, koska emme ymmärrä miten se oikeasti tukee oppilaan kasv

Add a comment

Related presentations

Related pages

Opiskelijoiden aktivointi luennoilla 22.5.15 - Education

Opiskelijoiden aktivointi luennoilla Tampereen ... Tulevaisuuden oppimisymparistö opiskelijoiden tulkitsemana Tulevaisuuden oppimisympäristö ...
Read more

TAIDEYLIOPISTON VUOSIKERTOMUS 2014 OOPPERA YHDISTI OPISKELIJAT

tulkitsemana. Ensimmäistä kertaa ... opiskelijoiden yhteistyöstä oopperan saralla ja osoitti, ... tulevaisuuden yhteistyölle. OOPPERA YHDISTI OPISKELIJAT
Read more

Miten & kenen kanssa – Kotitaloustiede ja arjen tutkimus

Myös opiskelijoiden tulkitsemana kotitalous on vahvasti tulevaisuuden oppiaine, ...
Read more

Jorma Enkenberg Professori (emeritus)

Tulevaisuuden oppimisympäristö opiskelijoiden kokemana Jorma Enkenberg Professori (emeritus) 9.2.2011 Oivallus-työpajassa 2
Read more

Uutiset - RSS-syöte - Työnhakijalle - Barona

Meidän nyt tuntemamme perinteinen työ vähenee ja tulevaisuuden työ vaatii joko ... yhdessä opiskelijoiden ja ... Aarne Pelkosen tulkitsemana ...
Read more

REFLEKTIIVINEN AJATTELU, OPETTAMISEN LUOVA TEHOKEINO

Opiskelijoiden oman ajattelu ... joka kantaa oppimista eteenpäin kohti tulevaisuuden uusia ... 2 REFLEKTIIVINEN AJATTELU TUTKIJOIDEN TULKITSEMANA
Read more

Kieltenopetus eri koulutusasteilla — Humanistinen tiedekunta

Yliopisto-opiskelijoiden vieraiden kielten oppimiseen liittyviä käsityksiä kielikeskusopettajien tulkitsemana.
Read more

Taiteiden tiedekunnan uudet näyttelyt

Lapin yliopiston F-talossa olevissa taiteiden tiedekunnan helmikuun näyttelyissä hahmotetaan todellisuutta valokuvien, runojen, piirustusten ja ...
Read more