Naisia ICT-alalle!

50 %
50 %
Information about Naisia ICT-alalle!
Education

Published on February 23, 2014

Author: Opetin

Source: slideshare.net

Description

Teknologiateollisuus on teettänyt laajan tutkimuksen ala- ja yläkouluikäisten, lukiolaistyttöjen sekä ammattikorkea- ja korkeakouluissa opiskelevien nuorten keskuudessa.

Tutkimuksessa selvitettiin koululaisten ja opiskelijoiden kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan laitteista, ohjelmista, palveluista ja yrityksistä sekä tieto- ja viestintäteknistä osaamista ja käyttötottumuksia.

Naisia ICT- alalle!

Esipuhe Innostavaa työelämää etsimässä Keväällä 2010 Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikka-ala päätti selvittää kuinka vastikään koulunsa aloittaneet ja jo pidemmälle ehtineet ammatinvalintaa miettivät tytöt tuntevat tietotekniikkaa yleensä, alalla toimivia yrityksiä, niiden kehittämiä tuotteita ja palveluita, sekä erityisesti sen tarjoamia työtehtäviä. Taustalla oli tietotekniikka-alan huoli tyttöjen koko 2000-luvun ajan hiipuneesta kiinnostuksesta alan opintoja kohtaan. Kun samaan aikaan tietotekniikkakoulutuksen saaneet, jo ammatissa toimivat naiset vakuuttivat tyytyväisyyttään koulutuksensa mahdollistamaan uraan ja ammattiin, ristiriita tyttöjen koulutusvalintojen ja ammatissa toimivien naisten kokemusten välillä oli suuri ja vieläpä kasvamassa. Kaikki toimialojen väliset vertailut todistavat yksi toisensa jälkeen, että tietotekniikka-ala on yksi tasa-arvoisimmista, ja jossa osaaminen on oikeasti työssä saatavan arvostuksen tärkein peruste. Naisen euro on tietotekniikka-alalla hyvin lähellä miehen euroa. Laaja tutkimus päätettiin tehdä kolmessa osassa, joista ensimmäinen selvittää alakoululaisten, toinen yläkoululaisten ja lukioikäisten tyttöjen ja kolmas osa jo työelämään siirtyneiden tietotekniikkakoulutuksen hankkineiden naisten käsityksiä ja kokemuksia alasta. Jo alakoululaiset tytöt käyttävät varsin sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa, sekä laitteita että ohjelmia, ja käyttöaste vain kasvaa iän myötä. Erityisen hyvin tytöt tuntevat verkossa toimivat palvelut. Selvästi vähemmän tuttuja ovat tietotekniikkayritykset ja kaikkein vieraimpia tytöille ovat alan työtehtävät. Voi syystä sanoa, että alan todellisuuden ja sen mielikuvien välillä on suuri tieto- ja mielikuvakuilu. Tytöt ovat laajasti sitä mieltä, että tietotekniikka-ala on kaikin puolin naisille soveltuva, mutta ei kuitenkaan heille itselleen. Alaa pidetään vaikeana, josta puuttuu luovuus ja ihmisläheisyys. Kenties taustalla on usein koko toimialaa leimaava ohjelmointityö; ohjelmointi on kuitenkin vain yksi osaamisala, mutta tietenkin tietotekniikka-alan muista erottava. Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa sovellusten ja palvelujen käytettävyyden parantamisessa, jossa esimerkiksi kognitiotieteen ja psykologian taidoilla olisi kysyntää. Tarvetta olisi myös esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin taitajista, suunnittelijoista sekä asiakkuus- ja projektinhallinnan osaajista. Tutkimuksen kaikissa osissa annetaan suosituksia eri toimijoille tilanteen korjaamiseksi. Teknologiateollisuus ottaa itse pallon osasta tutkimuksen suosituksista ja vie tavoitteita eteenpäin. Apujoukkoja kuitenkin tarvitaan, sillä puutteelliset ja osin virheelliset käsitykset istuvat syvässä niin vanhempien, ammattipedagogien kuin itse tyttöjen keskuudessa. Tietotekniikan osaaminen on osa tämän päivän kansalaistaitoja, ja sitä kautta kaikille äärimmäisen tärkeää. On löydettävä keinot vakuuttaa tytöt tietotekniikka-alan työtehtävien poikkeuksellisen monipuolisesta luonteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tietotekniikka on kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat maailman digitalisoituessa lähes rajattomat. Toisensa löytämällä voittajia ovat niin tytöt itse, tietotekniikkaratkaisujen käyttäjät, kuin tietotekniikka-ala kokonaisuudessaan. ”Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa palvelujen käytettävyyden parantamisessa.” Naisia ICT-alalle! -tutkimus Julkaisija: Teknologiateollisuus ry ISBN 978-952-238-093-7 978-952-238-094-4 e-kirja (pdf) Taitto: Kuvat: Paino: Grafiksi, Pauliina Sjöholm Jari Härkönen SP-Paino Oy, Nurmijärvi Julkaistu elokuussa 2011 © Teknologiateollisuus ry Jukka Viitasaari johtaja Teknologiateollisuus ry Naisia ITC-alalle! 1

Sisällys B Esipuhe, Jukka Viitasaari. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1 2 3 A 4 1 2 3 4 5 6 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.2 Tutkittavien koulujen valinta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 4.3 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.4 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.2 Sovellusten käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 5.2 ICT-alan tunteminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.2 Opettajien käsitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.1 Alakoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.2 Yläkoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 5.3.3 Lukiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 5.4 ICT-alan kiinnostavuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 5 6 7 C 1 2 3 2 Naisia ITC-alalle! YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia lähestymistapoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.2 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.3 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.4 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1 Naisten osuus ICT-alan opiskelijoista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1.1 Yliopistot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 5.1.2 Ammattikorkeakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2 Naisten mielikuvat ICT-alasta ja sen opiskelusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten mielikuvista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa . . . . . . . 72 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.1 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.2 Tutkimuksen toteuttaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.1 Naisten osuus ICT-ammattilaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.2 Naisten kokemukset ICT-ammattilaisina. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.2 Naisten näkemykset ICT-ammattilaiseksi hakeutumisesta ja jäämisestä. . . . . . . . 86 CASE-ESIMERKIT. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Naisia ITC-alalle! 3

4 3.1 Appelsiini Finland Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Satu Kuusisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Lotta von Schantz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 3.2 Basware Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Minna Snirvi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Johanna Rantala. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 3.3 DNA Oy .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Sari Heinonen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Ulla Koivisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Vilhelmiina Wahlbeck. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 3.4 Enfo Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Lotta Rinne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Terhi Savela. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 3.5 Fujitsu Services Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Maarit Heikilä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Tiina Laiho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 Sari Valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 3.6 Sulake Corporation Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Outi Henriksson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Heini Kaihu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Elisa Puoskari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 3.7 Konecranes Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Tarja Julkunen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Jenni Vanhanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 3.8 Metso Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Minna Hytönen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Helena Salovaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 3.9 Thermo Fisher Scientific Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 Sanna Laakso. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 3.10 Rails Girls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 Linda Liukas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 88 92 4 Naisia ITC-alalle! 94 100 104 98 106 108 112 90 96 102 114 116 118 120 124 126 110 122 130 Naisia ITC-alalle! 5

Johdanto Teknisten alojen koulutusorganisaatioissa ja yrityksissä huolestuttiin jo 1980-luvulla siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet. Naisten osuuden lisääminen sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen teknisiä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useita vuosia. Sitten 1990- ja 2000-luvuilla toteutettiin EU-tasolla useita laajoja hankkeita, joissa myös Suomi oli mukana (esimerkiksi Mirror, WomenIT, WomEng). Jotkut teknisen alan korkeakoulut ja yliopistot Suomessa ovat ponnistelleet saadakseen lisää naisia ICT-alan1 opiskelijoiksi ja tutkijoiksi. Myös opetustoimessa asiaa on selvitelty niin opetusministeriön kuin korkeakoulujenkin taholla. Kaikista toimista huolimatta tulokset ovat jääneet lyhytkestoisiksi tai paikallisiksi, eivätkä hyvät käytännöt ole levinneet toivotulla tavalla. Tutkimukset osoittavat, että tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovat yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien - varsinkin yläkoulu- tai lukioikäisillä tytöillä. Tieto- ja viestintätekniikan alalla Suomessa tytöt valitsevat tietotekniikan valinnaisaineeksi harvemmin kuin pojat, naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukossa, ja vain joka neljäs ICT-ammattilainen on nainen. Myös tietotekniikka-alan yritysten ylimmässä johdossa tai hallituksissa naiset ovat edelleen harvinaisia. ICT-alan yritysten keskeinen huoli on, että tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle. Vastaavasti naiset eivät löydä monipuolista, kiinnostavaa ja yleensä hyväpalkkaista työtä kasvavalla toimialalla, joka jatkuvasti limittyy muihin toimialoihin tehostaen näiden toimintaa ja luoden yhä uusia mahdollisuuksia. Tässä Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmän toimeksiannosta toteutetussa tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miksi ICT-ala ei näytä kiinnostavan tyttöjä ja naisia, ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tutkimuksessa on hyödynnetty laajasti kotimaista ja ulkomaista aihetta koskevaa kirjallisuutta sekä aikaisempia tutkimustuloksia. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, jotka toteutettiin tammikuun 2010 – helmikuun 2011 välisenä aikana. Osaprojektissa A tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten tyttöjen sekä heidän opettajiensa mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina sekä opiskeluikäisten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään naisiin ICT-ammattilaisina, ja pääpaino on ICT-ammattilaisina toimivien naisten case-esimerkeillä. Lähestymistapana kaikissa osaprojekteissa oli monitapaustutkimus, ja kaikkiaan tutkimukseen osallistui yli 220 henkilöä. Koko hankkeen toteutti tutkimuksesta vastannut tutkija. Tutkimushankkeen tavoitteeksi asetettiin kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla • lisätään tyttöjen ja naisten kiinnostusta ICT-alaan • lisätään naisten osuutta ICT-alan työvoimasta • tuetaan naisten ammattilaisuutta ICT-alalla • tuetaan naisten osaamisen hyödyntämistä organisaatioissa. Tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle. 1 ICT = tieto- ja viestintätekniikan ala. Raportissa käytetään myös suppeampaa käsitettä IT = tietotekniikan ala. 6 Naisia ITC-alalle! Naisia ITC-alalle! 7

Yhteenveto Summary Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on peruskoulu- ja lukioikäisille tytöille luontevaa, vaikka erot osaamisessa ovat suuret sekä yksilöittäin että kouluittain. Tytöt eivät kuitenkaan hahmota yhteyttä tietotekniikan hyödyntämisen ja ICT-toimialan välillä: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ura ICT-alalla innostaa vain harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai tietoutta alan tarjoamista konkreettisista työtehtävistä. Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty ICT-alan ”nörttiimagon” vähentävän tyttöjen kiinnostusta. Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että tytöt kuvittelisivat vain nörtin olevan kiinnostunut ICT-alan opinnoista tai pärjäävän alalla2. ICT-alaa ei kuitenkaan pidetä ihmisläheisenä tai luovana, niin että se vetoaisi tyttöihin. Peruskoulu- ja lukioikäiset tytöt mieltävät ICT-alalla työskentelyn lähinnä yksinäiseksi koneen ääressä puurtamiseksi. ICT-alan arvioidaan sopivan naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”. Naiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon tähtäävissä koulutusohjelmissa, vaikka eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä onkin merkittävää vaihtelua. Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia, kun taas esimerkiksi kauppatieteellisesti suuntautuneissa koulutusohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista. Huolestuttavaa on, että ammattikorkeakoulujen ICT-alan koulutusohjelmissa naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt viime vuosina. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa taas laskenut. Monien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute. Yllättävää on, etteivät lukiolaistytöt ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Nuoret eivät yleisestikään tunne eri ammatteja tai aloja kovin hyvin, ja koska ICT-ala on vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa lääkärin, kosmetologin tai opettajan ammatti, sen tutuksi tuominen vaatii merkittävästi enemmän ponnisteluja. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät opettajatkaan juurikaan tunne ICT-alaa. Ulkomaisten tutkimusten perusteella nuoret naiset pitävät ICT-alan opintoja vaikeina, mikä osaltaan vähentää kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, kannattaisi alan markkinoinnissa tuoda esille, miten ihmisten elämää voidaan helpottaa ICT:n avulla. Yksi tässä tutkimuksessa haastateltu oppilaitoksen edustaja toteaakin: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?” Case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat yleisesti ottaen hyvinkin tyytyväisiä työtehtäviinsä ja viihtyvät työpaikoillaan. Miesvaltaisuus näkyy, mutta se herättää kysymyksiä lähinnä johdon sukupuolijakaumasta. Ulkomaisessa kirjallisuudessa naisten aliedustusta ICT-alalla on selitetty muun muassa ylipitkillä työpäivillä, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvillä muilla haasteilla sekä nais- ja vähemmistövastaisella ilmapiirillä yrityksissä. Tällaiset ongelmat eivät nousseet voimakkaasti esiin tässä tutkimuksessa. Toisaalta tutkituissa yrityksissä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä, kuten naisverkostojen tukemista. Naiset painottavat yrityskulttuurin merkitystä: varsinkin johdon esimerkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten hyvin naiset viihtyvät ja miten tasa-arvoiseksi he kokevat kohtelunsa. Girls in elementary and upper secondary schools are frequent users of information and communications technologies. However, skill levels vary between individuals and schools. The study illustrates that for girls, there is no linkage between using ICTs for leisure and interest in ICT professions: girls use computers daily for socializing and communicating, but this rarely inspires them to pursue careers in ICT. Moreover, even rigorous utilization of ICTs in teaching and learning does not seem to promote girls’ interest toward the ICT field. In public debates and in previous studies, the ‘nerdy’ image of the ICT field has been considered to lessen girls’ enthusiasm. The results of this study, however, do not indicate that the girls imagine only nerds to be interested in studying ICT or to do well in ICT professions3. Nonetheless, the ICT field does not appeal to girls because these professions are not perceived to be humane or creative. Girls of elementary and upper secondary school age mainly understand working in the ICT field as equalling to sitting alone by the computer. The ICT field is considered to suit women as well as men, but ”not me anyway”. Women still constitute a minority in study programmes aiming at a basic degree in ICT although remarkable differences exist between schools and programmes. In more technically oriented studies, the percentage share of women is often less than 10 percent whereas in more business oriented programmes up to one third of the students may be women. An alarming trend is that the number of women students in the ICT programmes of universities of applied sciences has clearly decreased in recent years. Regarding university level education in ICT, the results vary: in some schools, the percentage share of women has increased while in others it has decreased. Many girls only have limited knowledge of the ICT industry and its professions. Therefore, lack of knowledge also lessens their interest in embracing ICT as a profession. Surprisingly, girls in upper secondary schools are not more aware of ICT jobs than younger girls. Young people in general are not very knowledgeable about different professions and fields, and since jobs in ICT are less concrete than a doctor’s, cosmetologist’s or teacher’s, it will require much more effort to make them familiar. We should also remember that most teachers are not so familiar with ICT professions. Previous research has portrayed that young women assume studies in ICT to be difficult, which has decreased their interest. However, medical studies are very popular although they are perceived difficult as well. Since helping people or working closely with people appeals to many girls, it would be worth emphasising how people’s everyday life can be improved with ICTs. As one of the representatives of schools in this study points out: ”IT is everywhere and it’s part of life for us all – Why wouldn’t you come and influence the world of tomorrow?” Women interviewed as case examples in this study are in general pleased with their jobs and feel comfortable in their workplaces. Male-dominance shows but usually raises questions only regarding the gender distribution of management. While the underrepresentation of women in the ICT field has been explained in the literature e.g. by long working days, other difficulties in work-life balance, and inhospitable climate towards women and minorities, these problems did not feature strongly in this research. On the other hand, equality related initiatives such as support for women’s networks are absent in most studied companies. The women stress the importance of company culture: the example set by management as well as everyday practices have most impact on how comfortable the women feel and how equal they experience themselves. 2 Vertaa myös esimerkiksi Hiltunen, 2009; Siljander, 2009. 3 Cf. also Hiltunen, 2009; Siljander, 2009. Kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute. 8 Naisia ITC-alalle! ”Not me anyway” Naisia ITC-alalle! 9

Suositukset Jos ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Näitä tarvitaan, jotta tytöt ja naiset pitäisivät ICT-alaa mahdollisena ja kiinnostavana myös itselleen. Lisäksi on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tätä auttaisi koti- ja ulkomaisen tutkimusaineiston kokoaminen esimerkiksi www-sivustoksi, jota täydennetään jatkuvasti. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavia suosituksia: I Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen kouluissa III Naisten ammattilaisuuden tukeminen ja osaamisen hyödyntäminen A. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa: Jos koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tieto- ja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestämistä suositellaan jo alaluokilla. Tutkimuksen perusteella kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietotekniikkaa, tuo onnistumisen kokemuksia ja tasaa osaamiseroja. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä. B. Teknologia tutuksi ala- ja yläkouluissa: Tavoitteena on tutustuttaa teknologiaan, luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa myös tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään erilaista teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. C. Opettajien ja opetuksen tuki: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä on koulujen välillä merkittäviä eroja. Opetuskäytön lisääminen vaatii riittävää teknistä ja pedagogista tukea sekä koulutusta, jota esimerkiksi kaikissa tähän tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koettu saatavan. 10 II ICT-alan esittely opiskelijoille ja opettajille A. ICT-ala tutuksi yläkouluissa ja lukioissa: Yläkouluissa ja lukioissa ICT-alasta ja -ammateista kannattaa tiedottaa oppilaille, oppilaan- ja opintojen ohjaajille sekä opettajille yhteistyössä alan oppilaitosten ja yritysten kanssa. Keinoja voivat olla esimerkiksi ammatinvalintatestit, esittelyvideot YouTubessa, Facebook-sivustot, tietoiskut, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, vierailijoiden käynnit kouluissa, opintokäynnit yrityksissä ja www-sivustot. B. ICT-ala tutuksi eri alojen opiskelijoille: ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Alan yrityksiä ja työmahdollisuuksia kannattaa siis käydä esittelemässä paitsi ICT-alan myös esimerkiksi kauppatieteiden ja humanististen alojen opiskelijoille. A. Naisten opiskelun tukeminen ICT-alan oppilaitoksissa: Varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa opiskeluryhmän tai tutorryhmän syntyminen ja ryhmäytyminen merkitsee paljon. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaista ICT-alaa opiskeleville naisille. B. Naisverkoston tai -yhteisön tuki: Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kannattaa järjestää ICT-alan naisopiskelijoille säännöllisin väliajoin, esimerkiksi yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. ICT-alan opiskelijoiden ja alalla toimivien naisten verkostoitumista voitaisiin myös tukea sekä oppilaitosten että yritysten taholta. C. Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto: Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto vaativat erityistä huomiota ICT-alan yrityksissä ja käyttäjäorganisaatioissa. Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa. Naisia ITC-alalle! ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa. Naisia ITC-alalle! 11

Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus Osaprojekti A: RSS Suosikit Messenger 12 ”Mieluummin jotain ihmisläheistä” – Tyttöjen mielikuvat ICT-alasta Susanna Bairoh Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 13

1. Yhteenveto ja suositukset 1.1 Yhteenveto Tietotekniikan käytön ja ICT-alan välillä on tyttöjen mielikuvissa suuri kuilu: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ICT-ala ei kiinnosta kuin harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute alan mahdollisuuksista. Työtä ICT-alalla ei mielletä ainakaan ihmisläheiseksi tai luovaksi, mikä voisi vedota tyttöihin. Alalla työskentely hahmotetaan yksinäiseksi koneen ääressä istumiseksi ja työtehtävistä tunnistetaan lähinnä ohjelmointi. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että tämän hetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä. ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tytöt tietävät Nokian ja valtaosa tytöistä ilmoittaa tietävänsä myös Elisan, Microsoftin ja Applen. Kaikissa ikäluokissa tytöille ovat tuttuja esimerkiksi YouTube, Google ja Wikipedia. Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Toimenpiteitä tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät tunne ICT-alaa kovin hyvin. Monet opettajat hahmottavat ICTalan tulevaisuuden alana josta pitäisi tietää enemmän, mutta opettajien joukosta löytyy myös niitä, joiden mielestä ICT-alaa ei tässä suhteessa pitäisi asettaa mitenkään erityisasemaan. ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. 14 Naisia ITC-alalle! 1.2 Suositukset Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan kohtaan. A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa ikäluokittain Toimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne tukevat koulujen kasvatustavoitteita. Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensa ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta työstään ja näin toimia innostavana roolimallina? Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toimenpiteet voidaan jakaa 1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietoiskut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne. 2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vierailijoiden esittelykäynnit, videopätkät tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että yritysten kannalta. Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Facebookissa. Lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liittyviin ja aineenopetukseen liittyviin. B. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa Mikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa. Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmistetaan rittävä tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan. C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja koulujen välillä ICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juurikaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi. Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yllättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty” ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana. D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alasta Opettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyttöjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpiteitä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2. aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimerkiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla. 2. Esipuhe Tietotekniikka avuksi ihmisten arkeen Tietotekniikan suosio tyttöjen opiskelualan valinnoissa on hiipunut 2000-luvulla. Oppilaitosten välillä on kuitenkin eroja niin, että teknispainotteisemmissa oppilaitoksissa naisten osuus jää alle kymmenykseen, mutta kaupallisemmin suuntautuneissa naisten osuus voi nousta jopa kolmannekseen. Kaikkein selvimmin tyttöjen osuus tietotekniikan opiskelijoista on pudonnut ammattikorkeakouluissa; yliopistotasolla tyttöjen osuus on koulusta riippuen joko laskenut tai saattanut jopa kasvaa. Tutkimusten mukaan tytöt eivät suoranaisesti pelkää muuttuvansa vain koneiden kanssa seurusteleviksi nörteiksi, mutta jokin tietotekniikka-alassa saa tytöt kokemaan sen itselleen vieraaksi. Edes monia muita toimialoja parempi palkkataso ei usein riitä houkuttimeksi koulutusalan valinnassa. Monissa tutkimuksissa myös alan valinneiden naisten kokemukset menevät ristiin: osa kokee tulleensa syrjityksi tai opetuksen yksipuolisen ohjelmointikeskeiseksi, osa opiskelijoista puolestaan katsoo ”vähemmistöasemastaan” olleen hyötyä eri opiskeluvaiheissa. Kaikki tietotekniikkakoulutusta tarjoavat oppilaitokset toivovat saavansa lisää naisopiskelijoita, mutta eivät yleensä ole itse tehneet asialle juuri mitään. Ne katsovat toimialan mielikuvan olevan sen suosion suurin este, mutta kokevat olevansa voimattomia siihen vaikuttamaan. Joissakin tutkimuksissa tietotekniikkaopintoja on pidetty vaikeina ja perusteltu sillä niiden hylkäämistä. Toisaalta myös esimerkiksi lääketieteen ja kaupallisten opintojen odotetaan olevan haasteellisia, mutta ennakkokäsitys ei näy alojen suosiossa. Ehkä tietotekniikka-alan kannattaisi korostaa kaikkia niitä mahdollisuuksia ja ihmisten elämää helpottavia ratkaisuja, joita sen avulla voidaan toteuttaa. Jos lääketieteen suosio perustuu mahdollisuuteen auttaa muita ihmisiä, tietoteknisillä ratkaisuilla on vastaava kyky ja mahdollisuus ennaltaehkäisyyn jo ennen kuin ihmisistä tulee potilaita. Nopeita muutoksia asiassa on vaikea saavuttaa, mutta suosion suunta voidaan kääntää muun muassa onnistuneiden esimerkkien avulla. Tämän tutkimuksen yhteydessä olevat tietoteknisesti koulutettujen naisten kokemukset ovat tästä hyvä esimerkki. Hyvä ohjenuora koulutusalan valinnassa on erään tässä tutkimuksessa haastatellun henkilön toteamus: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?” Jukka Viitasaari johtaja Teknologiateollisuus ry Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 15

3. Johdanto Naisten osuuden kasvattaminen ICT-alan työvoimasta sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen ICT-alaa kohtaan on ollut tiettyjen alan yritysten tavoitteena jo useampia vuosia. Viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi” parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen1. Kyseisen dokumentin mukaan: • Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla. • Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICTsektorilla. • Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysyminen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaamiskuilun ratkaisemisessa. Myös useimmat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla. Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin A tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kiinnostuksen heräämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10–17 -vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan työelämään astumisen vaihetta (noin 18–25 -vuotiaat) eli nuorten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C taas tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina. 3.1 Tutkimuksen taustaa Useat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Teräs (2005) huomauttaa, että kiinnostumattomuutta on yleensä selitetty naisten ”väärillä” asenteilla. Näin ollen kehittämistyö on kohdistunut naisten ja tyttöjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateista ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on siis asetettu löytää keinoja tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat teknologia-aloille (mt). Hiltunen (2009) huomauttaa, että suuri haaste ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa sukupuolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä. Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset opis- Naispuoliset opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja 1 European Commission / Information Society & Media: Code of Best Practices for Women and ICT. 16 Naisia ITC-alalle! kelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei kyseenalaisteta. Viimeaikaisten tutkimusten valossa tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovatkin yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien. Tämä koskee varsinkin yläkouluikäisiä tai sitä vanhempia tyttöjä. Esimerkiksi Kukkonen (2005) havaitsi, että lähes 2/3 tutkimukseen osallistuneista, lukion juuri aloittaneista tytöistä oli kokenut matematiikan ala-asteella myönteisesti. Sen sijaan yläasteella vain noin kolmasosa näistä tytöistä oli kokenut matematiikan opiskelun jokseenkin myönteisesti. Edelleen Lahtisen (2007) tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikka valinnaisaineena (8. ja 9. luokalla) houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalistamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt - samoin kuin pojat - vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan. Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia. Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asenneilmaston muuttamiseen (mt; myös Herman & Carr, 2009). Kukkonen (2005) painottaa, että eettiseltä kannalta ei ole perusteltua painostaa tyttöjä tekemään tietynlaisia koulutus- ja ammattivalintoja, kun taas on perusteltua tukea heidän itsearviointitaitojensa kehittymistä. Tällöin kyse on metakognitiivisten taitojen tukemisesta siten, että oppija voi itsenäisesti ja riippumattomana ympäristönsä stereotyyppisistä ja sukupuolisidonnaisista normeista muovata minäkäsitystään ja opiskeluasenteitaan oppimista edistävään suuntaan. Nuorten tietotekniikka-asenteita tutkinut Lahtinen (2007) toteaa, että tällä hetkellä nuoriso poimii teknologian tuomista mahdollisuuksita itseään eniten kiinnostavat ja voittopuolisesti viihdyttävät asiat. Nuorten on vaikea tunnistaa tietotekniikasta muita hyödyllisiä ja tarpeellisia osa-alueita. Tämän tukemiseksi kannattaisi nuorille niin koulussa kuin kotonakin osoittaa sopivia haasteita ja toimeksiantoja tietotekniikan alueelta. 3.2 Tutkimuksen tavoitteet Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän teettämä tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojekti A (Tytöt ja ICT) keskittyy 10-17 -vuotiaiden tyttöjen ja heidän opettajiensa mielikuviin ICT-alasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tyttöjen kokemuksia tietotekniikan käyttäjinä sekä koulussa että kotona. Tutkimuksen tavoittteiksi määriteltiin selvittää: • Miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa, alan yrityksiä ja työtehtäviä? • Miten kiinnostavana tytöt pitävät ICT-alaa? Mitkä ovat keskeiset kiinnostukseen vaikuttavat tekijät? • Miten erilaisiin ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin ja/tai tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -hankkeisiin osallistuminen on vaikuttanut esim. opetusmetodeihin? • Voidaanko tyttöjen asenteissa havaita merkittäviä eroja hankkeisiin osallistuneiden ja osallistumattomien koulujen välillä? Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan. Koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus, ei varsinaisia tutkimushypoteeseja määritelty. Ohjaavana taustahypoteesinä oli kuitenkin oletus, että kouluissa, joissa on osallistuttu erilaisiin ”tytöt ja ICT/teknologia” -hankkeisiin, on ala tytöille tutumpi ja suhtautuminen siihen myönteisempää kuin verrokkikouluissa. Kuten myöhemmin kohdassa 4.2 kuvataan, koulujen valinnassa päädyttiin painottamaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa. Näin ollen hypoteesi muuttui siten, että tyttöjen suhtautumisen ICT-alaan oletettiin olevan myönteisempää kouluissa, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään laajasti opetuksessa. 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Kouluikäisten tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai mielikuvia alasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Suomessa, poikkeuksena UPDATE-projektin yhteydessä toteutetut kyselyt (Hiltunen, 2009). Myöskään opettajien näkemyksiä aiheesta tai opettajien omaa ICT-alan tuntemusta ei ole selvitetty ainakaan viime vuosina. Tästä syystä nämä aiheet ovat tämän tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksen tueksi oli kuitenkin käytettävissä aikaisempia tutkimuksia, jotka koskevat tyttöjen asennetta tai suhtautumista tietotekniikkaan, teknologiaan ja matemaattisiin aineisiin sekä tietotekniiikan käyttöä opetuksessa ja oppimisessa. Tytöt ja ICT -aluetta koskevaa viimeaikaista tutkimusta Suomessa on tarkasteltu laajemmin tämän tutkimushankkeen esiselvityksessä (helmikuu 2010), joten tässä raportissa esitellään vain joitakin keskeisiä huomioita. Esiselvityksessä tutkimukset luokiteltiin kahteen ryhmään sen mukaan, onko tutkimus keskittynyt tyttöihin ja tietotekniikkaan/teknologiaan vai tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Samaa jakoa käytetään tässä raportissa. Tytöt ja ICT -aihetta koskevat tutkimukset ammentavat hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista, mikä on ymmärrettävää, sillä ne edustavat eri tieteenaloja, joista yleisimpiä ovat kasvatustiede ja tietojenkäsittelytiede. Myös metodologiat vaihtelevat: mukana on niin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta kuin toimintatutkimustakin. Teoriapohjan ja tutkimusmenetelmien kirjavuudesta huolimatta tyttöjen asenteita ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tulokset ovat varsin samansuuntaisia. 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia UPDATE-projektin yhteydessä Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa toteutettiin kysely, jossa haastateltiin a) paikallisen akateemisen tiedepäivän osallistujia keväällä 2008 ja b) paikallisen rekrytointitapahtuman osallistujia syksyllä 2007. Vastaajat jaettiin kahteen ryhmään, 13-16 –vuotiaisiin (N=107) ja 17-19 –vuotiaisiin (N=263). (Hiltunen, 2009.) Kyselytulosten perusteella nuoremmassa ikäryhmässä tytöt tuntuvat arvostavan ICT-alaa jossain määrin enemmän kuin pojat, ja he uskovat, että alalta löytyy paljon työpaikkoja. Suurin osa vastaajista ei pidä ICT-alaa ”nörttialana”. Sekä tytöt että pojat pitävät alaa tasa-arvoisena, mutta pojat uskoisivat tuntevansa olonsa alalla mukavammaksi kuin tytöt. Toisaalta kun suurin osa pojista ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostuneita tietokoneista, vain harvat tytöt ovat tätä mieltä. Tytöt ovat myöskin poikia haluttomampia hakeutumaan alalle. Sen sijaan vanhemmassa ikäryhmässä ei voida havaita eroa ICT-alan arvostuksessa tyttöjen ja poikien välillä, vaikka ICT-alaa arvostetaankin enemmän kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Lukioikäiset tytöt pitävät ICT-alaa vielä vähemmän nörttialana kuin nuoremmat tytöt. Toisaalta suurempi osuus tytöistä on tässä ikäryhmässä kiinnostunut tietokoneista kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Hiltunen (2009) esittää, että toimenpiteitä tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi ICT-alaa kohtaan on syytä suunnata jo riittävän nuorille, sillä muutoin tytöt valitsevat ”perinteisiä naisten aloja” eivätkä edes harkitse teknillisiksi miellettyjä aloja kuten ICT-alaa. Lahtisen (2007) väitöskirjassa tarkastellaan nuorten (14-vuotiaiden) ja tietotekniikan välistä suhdetta sekä siihen liittyviä tekijöitä nuorison näkökulmasta. Lahtisen tutkimuksessa tietotekniikka-asenteen eli tietotekniikasta pitämisen suhteen tutkijan kehittämä mittari antoi tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja, mikä Lahtisen mukaan on kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos. Lahtinen huomauttaa mittarin toimivan pääsääntöisesti hyvin, mutta sen antamat selitysasteet jäävät pieniksi. Lahtisen aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona. Käytön määrissä ei ollut tyttöjen ja poikien välillä kovin suuria eroja, mutta kommunikointi tietoverkkojen avulla on leimallista tytöille, kun taas tietokonepelit kiinnostavat enemmän poikia. Kodeissa pojilla on tyypillisemmin asiantuntijarooli tietotekniikassa kuin tytöillä. Esimerkiksi 46 prosenttia pojista ja 12 prosenttia tytöistä ilmoitti hoitavansa perheen tietotekniikkaan liittyviä asennuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tietotekniikan valintaa valinnaisaineeksi kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Aineiston perusteella tietotekniikka valinnaisaineena houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Lahtinen huomauttaa, että tietotekniikka valinnaisaineena enemmänkin kasvattaa kuin kaventaa nuorten välisiä digitaalisia kuiluja. Kukkonen (2005) tutki oululaisessa Kastellin koulussa vuonna 2002 lukio-opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Kukkosen mukaan tytöt pitävät kaiken kaikkiaan matematiikkaa vaikeampana, ahdistavampana sekä vähemmän mielenkiintoisena ja innostavana. Nämä tyttöjen ja poikien asenne-erot näyttävät eri tutkimusten mukaan vahvistuvan kouluvuosien aikana. Hannulan (1998; 2001) mukaan kyseessä on laaja ongelma, sillä tyttöjen suhteessa matematiikkaan on paljon samanlaista kuin heidän suhteessaan tekniikkaan ja eksakteihin luonnontieteiOsaprojekti A: Tytöt ja ICT 17

siin. Tyttöjen kielteisten matematiikka-asenteiden voidaan nähdä liittyvän siihen, että he – kuten pojatkin – ovat tottuneet pitämään matematiikkaa enemmän miesten kuin naisten alueena. Onkin esitetty, että tyttöjen asenteet matematiikkaa kohtaan muuttuisivat, jos mielikuvaa matematiikasta voitaisiin muuttaa vähemmän maskuliiniseksi. Kukkonen (2005) toteaa, että uravalintoja haittaavaa segregaatiota naisten ja miesten ammatteihin on helpompi purkaa, jos opiskelijat, niin tytöt kuin pojatkin, voivat nykyistä avoimemmin tiedostaa sekä kielteiset toimintatapansa että todelliset vahvuutensa opiskelutilanteissa. Kehittyneempi tietoisuus merkitsee sitä, että oppimista ei verrata ennalta määritettyyn sukupuolisidonnaiseen normistoon vaan itse asetettuihin tavoitteisiin, joihin voi sukupuolesta riippumatta sisältyä edistyminen millä tahansa koulutusalalla. Kun tyttöjen itsearviointi- ja itsesäätelytaidot kehittyvät, heidän koulutus- ja uravalintansakin tulevat vähitellen suuntautumaan vähemmän stereotyyppisellä tavalla. Anundi (2005) tutki Kastellin koulun teknologiakasvatusprojektia. Anundin mukaan yläkouluikäisten tyttöjen osalta voidaan erottaa ns. tekniikasta kiinnostuneet ja ei- tekniikasta kiinnostuneet. Tyttöjen kiinnostus tekniikkaa ja teknisiä ammatteja kohtaan ja toisaalta ei-kiinnostuneiden orientaatio heijastuu heidän asenteistaan, omasta tekniikan kykyarviostaan, valinnoistaan ja myös kurssipalautteen pohjalta. Monien tyttöjen kohdalla voitiin havaita, että identiteetti oli vielä etsintävaiheessa ja vastauksissa ilmeni ristiriitaa. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa ja että tekniikan asiat ovat heidän mielestään kiinnostavia, mutta siltikään he eivät voisi ajatella itselleen tekniikan alan ammattia tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen tytöt uskoivat Anundin mukaan omaan kykyynsä oppia teknisiä asioita ja taitoja, mutta motivaation puute näyttää johtuvan juuri kokemuksen vähäisyydestä ja teknologisen kompetenssin puutteesta sekä toisaalta stereotyyppisestä käsityksistä tekniikasta miehisenä alana ja siksi ei tyttöjä kiinnostavana. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa. 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tarkastellaan tällä hetkellä käynnissä olevassa kahdessa laajassa hankkeessa. Nämä ovat liikenne- ja viestintäministeriön koordinoima Arjen tietoyhteiskunta -hankkeeseen liittyvä ”TVT koulun arjessa” sekä TEKESin rahoittama useiden eri yliopistojen yhteis- 18 Naisia ITC-alalle! hanke OPTEK. Näiden hankkeiden tuloksia ollaan julkistamassa vielä vuoden 2010 aikana. Helsingin yliopiston koordinoima CICERO Learning -verkosto toteutti vuonna 2008 selvityksen, jossa arvioidaan koulujen tieto- ja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympäristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta. CICERO-verkoston raportissa todetaan, että yhä useammalla opettajalla on mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edellytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla riittävällä tasolla teknologian käytölle, mm. laajojen Ope.fi -koulutusten avulla. Tästä huolimatta teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. Suurimmat ongelmat löytyvät CICERO-selvityksen mukaan koulukulttuurin ja pedogogiikan vähäisestä muutoksesta sekä siitä, ettei opettajilla ole riittäviä pedagogisia malleja teknologian siirtämiseksi omaan opetukseen. Selvityksen mukaan koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat erityisesti esille perusopetuksen yläluokilla (luokat 7-9). Yläluokkien opetus perustuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen, ja opettajina toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan tämän todetaan johtavan siihen, että koulupäivä koostuu useasta täysin toisistaan irrallaan olevasta 45 minuutin opetustuokiosta. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia. Lisäksi selvityksessä todetaan, että koulujen teknologiaan suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet teknologialähtöisiä: uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juurruttaa koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisten hankkeiden tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen ja opettajien toimintatavoissa. Second Information Technology in Education Study (SITES) 2006 oli IEA:n (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) vuonna 2006 toteuttama laaja, kansainvälinen tutkimusohjelma, joka koostuu useista projekteista ja moduuleista. Suomessa SITES-tutkimusta koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, joka julkaisi hankkeen kansallisen loppuraportin syksyllä 2008 (Kankaanranta ja Puhakka, 2008). Kansallisessa raportissa esitellään tietotekniikan opetuskäytön kansainvälisen tilanteen lisäksi erityisesti suomalaisten koulujen, opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin olennaiseksi osaksi opetusta ja oppimista. Tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä esteistä tärkeim- teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. piä ovat rehtoreiden ja tietotekniikan vastuuhenkilöiden mukaan opettajien ajanpuute, tietoteknisten välineiden puute luonnontieteiden laboratoriotöissä, digitaalisen oppivälineistön vähäisyys sekä opettajien puutteelliset tietotekniset taidot. Matematiikan ja luonnontieteiden opettajat näkevät esteenä puutteet seuraavissa: aika, koulun digitaaliset oppimisvälineet, oppilaiden koulun ulkopuoliset tietotekniset laitteet ja opettajien pedagogiset taidot tietotekniikan opetuskäytössä. Suomalaisopettajista yli 40 prosenttia ei omasta mielestään tunne tietotekniikan pedagogisia soveltamismahdollisuuksia. SITES-tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä tekijöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleistymiselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan käytön merkityksestä oppilaiden oppimisen kannalta, koulun johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama tietotekninen ja pedagoginen tuki. Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa ja pedagogisen käytön omaksumisessa ovat tekijöitä, joiden voidaan nähdä synnyttävän ja kasvattavan oppilaiden välisiä eroja ja luovan digitaalisia kuiluja. Raportin mukaan olisikin varmistettava, että sosiaaliset ja digitaaliset kuilut eivät kasvaisi koulukohtaisten erojen takia. SITES-raportissa todetaan, että pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. Sen sijaan tietyt oppilasryhmät – esimerkiksi tytöt ja maahanmuuttajataustaiset – ovat riippuvaisempia tietotekniikan käytön oppimisesta koulussa. Tällä hetkellä heidän tarpeisiinsa ei kuitenkaan kaikissa kouluissa riittävästi vastata. Lisäksi tietotekniikan käyttötavoissa, käyttötarkoituksissa ja käytössä olevissa sovelluksissa on suuria eroja koulussa ja koulun ulkopuolella. Raportin mukaan olisi myös pohdittava, minkälaista oppimista nuorten digitaaliseen todellisuuteen liittyy tai voisi liittyä ja miten koulun ulkopuolinen tietotekniikan käyttö voisi nivoutua osaksi sitä kokonaisuutta, jonka kautta nuoret oppivat tietoyhteiskunnassa tarvittavaa osaamista ja taitoja. Pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. 4. Tutkimuksen toteuttaminen 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset Tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että laaja kyselytutkimus, esimerkiksi internetin kautta toteutettuna, ei tuottaisi riittävän syvällistä, luotettavaa ja kattavaa kuvaa tyttöjen ja heidän opettajiensa näkemyksistä eikä tarjoaisi konkreettisia esimerkkejä käytössä olevista, toimiviksi havaituista toimenpiteistä. Lisäksi käytettävissä oli varsin tuoreita, laajoja kyselytutkimuksia, kuten tietotekniikan opetuskäyttöä koskeva SITES 2006 -tutkimus (Kankaanranta, 2008) ja opettajien teknologia-asenteita koskeva Heikki Haaparannan väitöstutkimus (2008). Edelleen käytössä oli tutkimustuloksia nuorten yleisistä asenteista, esimerkiksi Nuorisobarometri 2009. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä koskevia tutkimustuloksia on tulossa vielä vuoden 2010 aikana Arjen tietoyhteiskunta- ja OPTEK-hankkeiden myötä. Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä menetelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyksiin (Miksi? Miten?)2. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Päämenetelmät ovat kyselylomakkeet (tytöt),

Add a comment

Related presentations

Related pages

naisia-ict-alalle | Opetin.fi

Opetin.fi tukee kouluja opetuksen kehittämisessä kohti tulevaisuuden työelämää. Opetinta ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT.
Read more

Naisia ICT-alalle! - Teknologiateollisuus

Teknologiateollisuus ry Eteläranta 10, PL 10, 00131 Helsinki Lähde: Naisia ICT-alalle! -selvitys, Teknologiateollisuus ry puh. 09 19231, www ...
Read more

Naiset, miehet ja osaaminen ICT-alalla | Raesmaa

Teknologiateollisuus ry toteutti jo vuonna 2011 “Naisia ICT-alalle!” -tutkimuksen. Sen innoittamana käynnistyi useita hankkeita, jotka kannustivat ...
Read more

tech.teknologiateollisuus.fi

”Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa palvelujen käytettävyyden parantamisessa.” Esipuhe Innostavaa ...
Read more

Teknologiateollisuus ry: Naisia ICT-alalle! | Grafiksi

Puh. 040 720 4122 pauliina@grafiksi.fi. Osoite. Niittyläntie 21 02580 SIUNTIO
Read more

Naisia ICT-alalle | OuLUMA - Oulun yliopiston LUMA-keskus

Kuvaus. Teknologiateollisuus ry on teettänyt laajan tutkimuksen ala- ja yläkouluikäisten, lukiolaistyttöjen sekä ammattikorkea- ja korkeakouluissa ...
Read more

Lisää naisia IT-alalle!

Piia Simpanen kertoi Naisia ICT-alalle -tutkimuksesta, ... Rekrytoijat toteavat, että naisia pitää pyytää tehtäviin kun taas miehet hakeutuvat niihin.
Read more

Teknologiateollisuuden Naisia ICT-alalle! -hanke ...

Visio-uutiskirjeen arkisto ; Visio-verkkolehti ; Organisaatio
Read more

Lisää naisia ICT-alalle

Lisää naisia ICT-alalle PAIKKA: Teknologiateollisuus ry. JÄRJESTÖ: ICT Ladies AIKA: 20.03.2012 Klo. 16:00 - 18:00 Add a comment
Read more